NOVEMBER 3. A PLACE
Koti. Siis ihan kotikoti. Se missä on viettänyt ihanan lapsuuden ennen karua opiskelijatodellisuutta. Vasta nyt alkaa tulla oikeasti ikävä.
Voi että mä ymmärrän vasta nyt kuinka rakastankaan tuota ihanaa vapautta. Rauhallisuutta, hiljaisuutta, sitä että voi seistä keskellä risteystä ilman kenkiä, hyppiä pellolla, temmeltää pihalla koiran kanssa tai vaan olla. Rauhassa. Yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Raapusta postilaatikkoon kommentti tai kaksi,
saat sillä päiväni iloisemmaksi.
Risuja tai ruusuja valita saat,
ne mieleeni painan ja talletan korvan taa ;-)
Kiitos, mielipiteesi on minulle arvokas!