Tämän viikon keskiviikkona oli nimittäin juhlalle aihetta! Puoliväli allekirjoittaneen laivaleskeydestä tuli saavutettua ja kelkka kääntyi vihdoin kohti Suomea. Se tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin on päiviä vähemmän edessä kuin takana. Edessä alkaa siis olla aikalailla enää puolisen vuotta elämää kaukosuhteen ihmeellisessä ja ihmetyttävässä maailmassa. Saanen tässä vaiheessa hieman herätellä talviunisia pohdintahermojani kysymällä onko pitkään aikaan ollut parempaa tunnetta? Saan alkaa kai nyt virallisesti jo odotella P:n paluuta, saanhan?
Kyllä mä vaan haluan ja jaksan uskoa, että tällä kaikella odottamisella, tuskailulla, panikoimisella, ikävöimisellä, luottamuksen kasvattamisella ja rohkeuden venyttämisellä on oltava joku merkitys ja vaikutus tulevaan. Puolen vuoden kuluttua päästään katselemaan toivottavasti hymyssä suin minkälaisen sadon tämä odotus on tuonutkaan mukanaan korjattavaksi. Let's wait for that!
Ps. Muistakaahan käydä ahdistelemassa mua hankalilla kysymyksillä, jos niitä vielä löytyy mielen perukoilta! Tämän viikon loppuun asti on aikaa käydä kommentoimassa kysymyspostauksen kommenttiboksiin ennen kuin kokoan kysymyksistä (joita on jo nyt tullut valtavasti, kiitos siitä!) postauksen teille luettavaksi! Hipihopi!
