Ihana, jännittävä, uskomaton ja pitkään ja hartaasti odotettu TJ0 koitti vihdoin harmaana aamuyönä Helsinki-Vantaan lentokentällä reilu viikko sitten!! Käsittämätöntä. On tosi vaikeaa sisäistää, että P on lopulta palannut Suomeen. Fiilikset on vielä hyvin hämmentyneet ja niitä on vaikea kasata edes itselleni ymmärrettävään muotoon, mutta yritän silti.
FIILIKSET NYT
"On vaikea ymmärtää eteenpäin, ja taaksepäin katsoa. Vaikea nähdä tämä ja nyt, sillä äsken oli vielä huomenna."
On vaikea ymmärtää kuinka mun ei tarvikaan enää laskea aikaeroa, kun harkitsen soittamista P:lle tai sanoa hyvää yötä neljältä iltapäivällä. Mun ei tarvi itkeä sitä, kuinka ei voida soittaa tavallisella liitymällä vaan joudutaan olemaan takkuilevan netin armoilla. Mun ei tarvi jännittää sydän kurkussa, mitä kaikkea on sattunut kun P on keskellä viidakkoa, eikä viikkoon oo kuulunut mitään. Mun ei tarvi taistella kyyneleitä vastaan, kun nään vastarakastuneita pareja nousevan bussiin tai harhailevan käsi kädessä romanttisilla iltakävelyillä syksyn pimentyessä. Mun ei tarvi joka ilta huokaista ja miettiä, kuinka monta päivää on vielä jäljellä ja yrittää harhauttaa itseäni ajattelemaan, että päivä kerrallaan aika kuluu nopeammin. Voin jättää kuuntelematta ne biisit, joissa kysellään odotanko turhaan sua sittenkin. Voin suunnitella, mikä leffa mennään yhdessä katsomaan ensi viikonloppuna teatteriin tai mitä ruokaa laitetaan. Voin hypistellä mielessäni juttuja, joita pääsen kertomaan heti kun taas nähdään. Voin ylipäätään sanoa, että nähdään viikon päästä. Hitsi se on ihmeellistä.
MITÄ VUOSI ON OPETTANUT?
"Epäilen, että paljon on kasaantunut syliin ja tuuli pyyhkäissyt yli - vahvistanut ja lempeästi tasoittanut."
Uskon, että oon saanut oppia ihan hirmuisesti. En kuitenkaan vielä oikeestaan nää sitä, sillä muutos on niin hidasta, vaikka sitä tapahtuis paljon. Monet on kysyneet onko P muuttunut paljon vuoden aikana tai huomaanko muutosta itsessäni. Oon vastannut aina, että kyllä varmasti ollaan muututtu, mutta koska ollaan pidetty yhteyttä niin tiiviisti, niin en oikeestaan huomaa hirveästi eroa. Joku ulkopuolinen vois nähdä sen eron paljon selkeemmin. Mutta ei, keskenämme eri suuntiin ei mun mielestä olla muututtu, vaikka aikahan sen vasta näyttää. Mielenkiinnolla kyllä odotan, koska alan huomaamaan juttuja missä ollaan kasvettu ja menty eteenpäin.
Jos kuitenkin jotain havaintoja tässä mainitsen, niin kyllähän varmasti kärsivällisyyttä on tullut lisää. Kärsivällisyyttä odottaa ja luottaa, että kaikki on kyllä yläkerrassa hallussa. En tosiaan väitä, että musta olis tullut mikään pyhimys, kyllä edelleenkin kenkkuilen vastaan tosi rajusti ja epäilen paljon, mutta luulisin, että edes joku ajatusmalli olis alkanut pikkuhiljaa tarttua tähän pääkoppaan siitä, et asioilla on tapana järjestyä. Oon myös oppinut nauttimaan enemmän yksinolosta. Tiedä sitten, onko se osittain myös sosiaali- ja terveysalan sosiaalisesti duracellpupuvaihdetta vaativien opintojen vaikutusta tai johtuuko tämä omilleen muuttamisesta, mutta ennen halusin olla ihmisten ja tietysti P:n seurassa jatkuvasti. Ahdistuin helposti yksinjäämisestä, puhumattakaan siitä, että olisin mennyt mielelläni minnekään yksin. Nykyään kuitenkin osaan nauttia rauhallisista illoista yksinkin, enkä tarvi useinkaan enää muita ihmisiä ympärille, et tulis turvallinen olo. Myöskään etäsuhde täällä Suomen sisällä ei tunnun niin pahalta enää, vaan viikko erillään on ainakin vielä toistaiseksi lastenleikkiä viime vuoteen verrattuna. No ehkei ihan niinkään ja kai se tästä taas tasottuu, mut osaan arvostaa edes viikonloppuisin näkemistä todella paljon nyt!
Oon oppinut arvostamaan ylipäätään läsnäoloa. Vaikka whatsappin puhelutoiminto ja skype olis kuinka ihana keksintö, niin ei mikään voita face to face -kommunikointia. Se, että saa kuulla toisen äänen reaaliajassa ilman viiveitä ja katkoksia ja nähdä toisen eleet ja ilmeet on kun sais puoli valtakuntaa sosiaalisen interaktiivisuuden ihmemaasta. Kuinka paljon sitä missaakaan puhelimessa puhuessa tai pikselimössöisessä skypesessiossa. Oon hurjan kiitollinen myös siitä, että nyt voi viettää aikaa vaan vaikka puhumattakin mitään. Puhelin kädessä istuessa tai näyttöä tuijottaessa nassut vastakkain se ei oo ihan sama vaan hengailla. Kokeilkaa, niin tiedätte miten hassulta se tuntuu! En myöskään ryhtynyt vuoden aikana katsomaan leffaa läppäri kainalossa, joten voitte vaan arvata miten ihana on käpertyä sohvalla toisen olkapäätä vasten ja katsoa yhdessä kaikenmaailman Kingsmanit ja Inside outit. Okei, täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että haluaisin osata arvostaa näitä asioita vieläkin enemmän. Ei sitä välttämättä huomaa siinä leffaa katsoessa toinen käsi kyynärpäätä myöten karkkikipossa tai kun väsyneenä aamupalapöydässä yrittää tihrustaa mitä laittaisi leivän päälle, että kuinka kiitollinen toisen läsnäolosta onkaan. Vasta kun sen huomasi kuluneen vuoden aikana puuttuvan, sitä osasi arvostaa oikeasti.
ODOTUKSET "Odotan ja kai siitä pelkoakin kannan. Huomennako huominen ja sulle kaikkeni annan?"
Odotuksia on toisaalta aivan valtavasti ja toisaalta taas en tiedä yhtään mitä odottaa. P:n Suomeen paluu on ollut hieman vaihtelevaa ylä- ja alamäkipyöräilyä toistaseks ja se vaatii varmasti harjoittelua ja totuttelua. Myös mun oma arki kokee aikamoisen muodonmuutoksen ja elämä kääntyy melkeenpä ylösalaisin. Kyllä se pistää hieman miettimään, että miten päin tässä olisi. Kukaan ei ole koskaan kertonut mulle millaista tää tulee olemaan ja miten kaikkeen pitää suhtautua. Tuntuu, että kamppailen sellaisessa aallokossa, missä tunteet on aaltoja ja surffilauta on järki, joka yrittää poukkoilla niiden laineiden harjalla. Ja samalla tuntuu, et surffaisin takaperin, enkä nää ollenkaan mitä edessä on tulossa. En tiedä kuvaako tää mun elämää yleensä, mutta jotenkin nyt nää tuntemukset on korostunut ja pistää pään pyörälle. Uudet tuulet puhaltaa ja yhtäkkiä mun elämä onkin täysin toisenlaista. Vähän kun olis lähteny merelle katteleen koralleja ilman sukelluskurssia. Tässä kai pitää vähän sokkona vaan mennään eteenpäin ja toivoa, että oppii matkalla.
Toinen odotuksen kohde arjen omiin uomiinsa ajautumisen lisäks on henkinen kasvu. Toivon, että huomaisin oppineeni tästä kokemuksesta paljon ja osaavani arvostaa asioita ihan eri tavalla jatkossakin. Toivon myös, että tää vuosi on voinut olla myös meidän suhteelle vahvistava kokemus ja, että saadaan se huomata ajan kanssa. En usko, että ollaan taisteltu turhaan. Niinkun C.S.Lewiskin sanoo, että vaikeudet valmistaa meitä tulevaan, niin mäkin tahdon uskoa sen olevan!
"Hardships often prepare ordinary people for an extraordinary destiny" - C.S.Lewis
Banaanikärpäsyhdyskunnan tuhoaminen, parien yhdennäköisyys ajan kuluessa, rakastuminen, kolmas pyörä, lapsiperheen arki, muistot kesältä, motivaation etsiminen, viime vuoden kokemukset, kertomukset vieraskirjassa.
Päivän polttavimmat puheenaiheet pienen opiskelijaboksin keittiössä ja valokuvien äärellä. Pienet rentoutumishetket arjen keskellä hyvän ystävän kanssa todella tekee hyvää miljoonasta ja kahdesta koulutehtävästä väsyneelle ihmisiselulle. Maailma muuttuu hetkessä paremmaksi paikaksi, kun on ystävä joka muistuttaa ettei saa pelätä liikaa ja pitää elää tätä päivää. Kun on jätskiä, joka tuo kiitolliset muistot mieleen kesältä tunnelmallisten sarjavalojen ahkerasti peittäessä syksyn varjoja seinällä. Kun ottaa hetkeksi alas istumiselle ja hengähtämiselle aikaa, vaikka koulutehtävät väittää ettei sitä oikeasti muka olisi. Kiire ja stressi harhauttaa ajatukset liian helposti miinusmerkin puolelle ja sysää nautinnon sivuraiteille. Taidan elää aikaa, jolloin tiedostan iloksi lahjoitetut hetket vasta reilusti jälkijunassa. Rakkaat hetket viime kesältä nousikin taas mieleen ja silmäkulmiin, kun katseltiin vanhoja kuvia ja ymmärsin taas palan siitä, miten kiitollinen saan olla tuosta ajasta. Ensi viikolla saankin liimata palan kesältä ja mannerten takaa takasin kiinni povitaskun alla tykyttävään möykkyyn ja yrittää opetella ymmärtämään kuinka sekin ajanjakso elämässä tulee vihdoin päätökseen. Voi kun silloin osaisin olla kiitollinen heti enkä vasta ylihuomenna.
Elokuun alussa suuntasin kompassini kohti Aasiaa ja lähdin reppu täynnä seikkailumieltä vihdoin tapaamaan P:tä! Voin sanoa, että kylläpä jännitti saapua Hong Kongin lentokentälle, eikä syynä ollut lentoketän iso koko, vaan tieto siitä, että pian näen P:n ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Siinä se hetki nyt oli. Hetki, jota on odotettu hartaasti, jota varten on valmistauduttu kuukausitolkulla, monet haaveet käyty mielessä läpi ja mielikuvat jälleennäkemisestä tallennettu päähän kuin filmirullalle. Kuitenkin, kun se hetki koitti, en tiennyt ollenkaan miten suhtautua. Ilon ja hämmennyksen sekaisin tuntein tallustelin lentokentällä kohti P:tä tietämättä mitä odottaa. Melkein huvittaa kun muistelen, miten surrealistista puuroa nuo hetket ovat päässäni. Kohtaaminen tuntui epätodellista, en edes uskonut olevani Hong Kongissa, puhumattakaan siitä, että olisin ymmärtänyt P:n olevan todella vieressäni. Vielä junassakin kohti kaupunkia täytyi varmistella sormella tökkimällä, ettei kyseessä ole vain 3D-tulostimen aikaansaannos, vaan ihan oikea ihminen. Minuutti minuutilta ajatus kuitenkin upposi ymmärykseeni paremmin ja koska mitään tunneryöppyä ei ensikohtaamisessa tullut, alkoi liikutuksen kyyneliäkin pikkuhiljaa tirahtaa silmänurkkaan. Jo illalla olin kuitenkin tottunut tilanteeseen ja tuntui kuin vuosi olisi lentänyt siivillä siihen hetkeen asti, vaikka tiesin ettei niin ollut.
Kaupungin tungoksessa ja kuumuudessa vaellettuamme saavuimme vihdoin P:n työpaikkaan, kotiin ja kulkuneuvoon - Logos Hopeen. (Jos haluat tietää tarkemmin, mikä on homman nimi, klikkaa tästä linkkiä GBA Ships:n nettisivuille.) Laivalla oli lämmin vastaanotto ja alku menikin lähinnä P:n kavereita tervehtiessä ja paikkoja kierrellessä. Oli ainutlaatuista nähdä, missä P on työskennellyt vuoden ja kenen kanssa. Ymmärrän nyt paremmin, millaista arki siellä on ollut ja tää todellakin vahvistaa mun kokemusta siitä, että etäsuhteiden tärkeä osa on toisen arjesta selvillä pysyminen. Laivaan tutustumisen lisäksi ehdimme Hong Kongissa kierellä kaupungilla; shoppailla, ajella vuoren huipulle katselemaan kaupunkia yläilmoista ja katsella katuja ratikan kyydissä istuskellen. Vaikka päivät olivat kuumia ja aurinkoisia, oli ilma kuitenkin sumuinen ja myös kunnon ukkosmyräkkä yllätti meidät kerran. Koska kaikkea ei voi kuitenkaan laittaa sumun piikkiin, niin pahoittelut jo nyt kuvien laadusta. En uskaltanut raahata kameraa reissussa mukana, joten jouduin tyytymään kännykkälaatuun.
Victoria Peak
Lautta, jolla kuljimme mantereen puolelta Hong Kong Islandille
Parin päivän jälkeen koitti lähdön aika Hong Kongista ja keulamme kääntyi kohti Taiwania. Kiitollisena katselin laivan kannella, kun lähdimme illalla kaupungin valojen välkkeessä ihmisten vilkuttaessa meille satamasta lipumaan kohti avomerta. Oli hurjan jännää seilata pari päivää Etelä-Kiinan merellä ja se on varmasti kokemus, joka jää verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Erityisen mielentön fiilis (merisairautta lukuunottamatta) oli katsella päivällä laivan kannelta ympärilleen ja nähdä vain merta jokapuolella, puhumattakaan öisestä tähtitaivaasta kun kaupungin valoja ei näkynyt missään ♥ Jos koskaan ikinä tulee tilaisuus johonkin vastaavaan niin go for it!
Parin päivän jälkeen saavuimme Taiwaniin, jonka yli oli juuri pyyhkäissyt taifuuni. Sen jäljet näkyivät hieman kaduilla katkeilleina oksina ja repsottavina kattoina. Taichungin keskusta oli kuitenkin melko siisti ja siellä vietimmekin taas muutaman päivän kierrellen. Kävimme maanjäristysmuseolla, night marketilla sekä ostoskeskuksissa ja kaupungilla kiertelemässä. Lähteminen kaupungille oli kuitenkin hieman työläämpää verrattuna Hong Kongiin, jossa olimme suurinpiirtein laivasta ulos astuessa jo kauppakeskuksessa, kun taas Taichungissa bussimatka keskustaan kesti noin tunnin. Lisäksi kuskilta lipun ostaminen sekä oikealla pysäkillä ulos hyppääminen olivat hieman hakuammuntaa, sillä kuskit puhuivat tuskin sanaakaan englantia ja kaikki reittikartat olivat kiinaksi. Parhaaksi keinoksi osoittautui lopulta kuvien ottaminen bussipysäkeistä ja niiden näyttäminen kuskille, jolloin matkanteko hoituikin aika näppärästi!
Kaiken kaikkiaan reissu oli upea, enkä todellakaan kadu lähtöä, vaikka aluksi punnitsinkin pitkään olisinko matkustelua hieman kammoksuvana valmis voittamaan pelkoni. Voittajafiiliksellä siis sain lopulta reissua tehdä, mutta kyllä koti-ikävä- ja suomiarvostusmittarikin nousivat pari astetta ylöspäin matkan aikana ja Suomeen palaaminen oli myös ihanaa. Nyt innolla odottelen P:n viimeisten työviikkojen loppumista ja lopullista Suomeen paluuta!
Viimeisenä kuvana vielä satamasta laivan ulkopuolelta porukkaa, jotka ovat jonotamassa pääsyä Logos Hopelle. Yllätyin miten mielettömästi ihmisiä oli, eikä tämä ollut edes vilkkain päivä, sillä tuolla viikolla kävijöitä oli yhtenä päivänä lähes 19 000! Pakko myöntää, että luulen vasta nyt voivani ymmärtää edes osan siitä, miten suuri merkitys P:n ja muiden vapaaehtoisten työllä lopulta on. Vihdoin mun on helpompi hyväksyä mun rakkaan poissaolo. Tiedän nyt, ettei olla taisteltu tätä aikaa turhaan eikä ykskään kyynel oo mennyt hukkaan.
Mun kesä on ollut tähän asti aika unohtumaton! Oon nyt palautunut treenailun parista äidin luokse loppukesälomaa viettämään ja muistelemaan niitä kamalan ihania ja ihanan kamalia päiviä, joita sain kokea. Oon ollut niin kiinni mun elämässä ja tanssikuvioissa nämä viimeiset kaks kuukautta, että ihan hävettää miten en ole ehtinyt ja saanut aikaiseksi kirjottaa blogiin mitään. Anteeksi. Kuitenkin se kertoo siitä, että kesä oli täynnä eloa ja menoa, joten turhaan jään blogin uinumista pidemmäksi aikaa murehtimaan. Sekin sai oman kesälomansa ja nyt on hyvä jatkaa! Varautukaa siis kilometripostaukseen. Ihan ensimmäiseksi haluan jakaa teille pieniä paloja mun kesästä..
Treenitila Tässä tilassa vietin suurimman osan kesästäni. Ihana treenitilamme, joka on siis entisen navetan vintti, herätti ihastusta kaikessa maalaisromanttisuudessaan ja tunnelmassaan, mutta myös vihastusta viileissä kesäaamuissa, joita tänä kesänä riitti kuten tiedämme, sillä kesäkäyttöön tarkoitetulla vintillä ei ollut lämmitystä. Villapaidoille ja -sukille siis todella oli käyttöä tänä kesänä! Päivien sisältö Arkipäivät kestivät yhdeksästä viiteen ja ne sisälsivät aina vähintään yhden tekniikkatunnin sekä lisäksi muita treenejä. Tekniikkalajina meillä oli pääosin nykytanssia, mutta pääsimme kokeilemaan myös balettia, jazzia, streetdancea, dances to a beatia (Kati Korosuon kehittämä tekniikka), pilatesta sekä erilaisia improtekniikoita. Iltapäivisin tekniikkatuntien jälkeen meillä oli usein improvisaatio- ja kompositiotunteja, joissa treenailimme sekä työstimme esityksiä erilaisiin tapahtumiin. Näiden lisäksi kesäämme mahtui mm. fyysisen teatterin treenejä, action paintingia, tanssiterapiaa, maskeerausta, tanssin ja teatterin maailmaan tutustumista videoiden avulla sekä raamattuopetuksia kerran viikossa. Opettajina meillä toimivat suurimmaksi osaksi ihanat Xaris Finland -tanssiryhmän tanssijat sekä lisäksi Paraabelin Matti ja Iiris ja Creative Arts Europen perustaja Jim Mills. Kesä päättyi vielä kansainväliseen taide- ja toimintaleiri Lifeen, jossa oli erilaisia pajoja tarjolla niin tanssista elokuvanäyttelemiseen kuin kokkauksesta sporttaukseenkin. Itse valitsin Lyrical jazz pajan, jossa valmistimme jälleen esityksen leiriyleisölle. Paja toi sopivasti haastetta, (erityisesti kun tanssin jalkani toimintakunnottomaksi parin päivän ajaksi ja jouduin katsomaan harjoituksia sivusta ja opettelemaan tanssisarjoja suoraan lennosta..) mutta se oli myös rentoa yhdessäoloa ja tanssin lahjasta nautiskelua.
Ihana opetajamme ja linjavastaavamme Turun kadulla
Esitykset Valmistimme esityksiä yhdessä opettajiemme kanssa erilaisiin nuorten tapahtumiin sekä koko perheen tapahtumiin. Päätapahtumanamme oli Kansanlähetyspäivät Turussa, sekä sitä edeltäneet kolme päivää Turun kaduilla yhteistyössä teatteritiimiläisten kanssa. Näiden lisäksi valmistimme soolona, duona tai triona omat site-specific teokset, jotka kesän lopuksi esitimme. Site-specific tarkoittaa siis taideteosta, joka on valmistettu tiettyyn paikkaan eli teosta ei voi siirtää johonkin toiseen sijaintiin. Esitysten valmistaminen oli mielenkiintoista ja opettavaista, mutta myös rankkaa puuhaa. Kovan työn jälkeen odotti kuitenkin kiitos ja palaute kannusti jatkamaan eteenpäin. Esitysten myötä oppi ymmärtämään paremmin, mitä varten teimme työtä ja kuinka tärkeä rooli sillä erityisesti tällä kentällä oli.
..ja lopuksi vielä hieman isompiakin paloja Opin kesän aikana tanssiin liittyvien teknisten asioiden lisäksi myös paljon itsestäni, uskostani ja taiteesta sekä näiden välisestä suhteesta. Mietintäprosessit ovat vielä kesken ja varmasti jatkuvat läpi elämän, mutta haluan joitain oivalluksia jakaa vielä näin keskeneräisinäkin täällä blogin puolella. Ensinnäkin, opin katsomaan itseäni, taidetta ja tapaani tehdä sitä aivan uudella tavalla. Ymmärsin, että taidetta voi tehdä katsoen eri näkökulmista. Se, että olen kristitty ei tarkoita sitä, että minun olisi tanssittava vain Jeesuksesta kertovia tansseja. Eihän vaikkapa krisityn leipurinkaan tarvitse käyttää lahjaansa leipoakseen ainoastaan ristinmuotoisia kakkuja, kuten tunnilla yhdessä pohdimme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lahjoja voisi käyttää myös väärin, mutta en mene nyt siihen. Pointtini on siis se, että lahjoja voi käyttää eri tarkoituksiin, eikä se tee toisista parempia tai pyhempiä kuin toisista.
Toinen tärkeä ajatus suhtautumisessa itseensä ja muihin taiteentekijänä liittyy kilpailuun ja siihen, kuinka helposti sitä yrittääkään nostaa itseään jalustalle ja pönkittää itsetuntoaan toisten huonommuudella. Erityisesti taiteen tekemisessä uskon piilevän suuren vaaran juuri tähän; muiden vähättelyyn ja lopulta itsensäkin aliarvostamiseen. Ymmärsin, ettei minun tarvitse yrittää olla parempi kuin muut, mutta voin ja saan silti tehdä parhaani. Ero voi olla hiuksenhieno käyttäytymisessä, mutta suhtautumisessa on varmasti suuri ero ja uskon sen näkyvän ulospäin. Se antaa sisäisesti tietynlaisen vapauden. Vapautteen liittyen huomasin kesän tuoneen myös rohkeutta ja nostaneen itseluottamustani taas pari pykälää ylöspäin. Kesän alussa en olisi IKINÄ uskonut kykeneväni tanssimaan yleisön edessä improvisoiden tanssini. Olin pelännyt improvisointia koko tanssiurani ajan ja kuitenkin kesän aikana havahduin keskellä tilannetta, jossa improvisoin keskellä turun vilkasta kesäkatua, että hei mähän todellakin pystyn tähän! Tuntin itseni sillä hetkellä niin vapaaksi. Itsensä ylittäminen voi tapahtua joskus täysin vaivihkaa ja huomaamatta. Uskon, että tämä pätee muutenkin elämässä. Usein voi tuntua siltä ettei ikinä saavuta jotain, vaikka kuinka harjoittelisi ja tähtäisi sitä kohti. Joskus voi ollakin toki näin, mutta toisinaan joku täysin muu asia voikin olla avain oppimiseen tai itsensä ylittämiseen. Itselläni konkreettisena esimerkkinä on tanssin saralla piruetit. Olen monen monta vuotta tuskaillut niiden kanssa, kun en vain opi. Tämän kesän lopuilla kuitenkin yhtäkkiä piruetit alkoivatkin sujua kuin tanssi (heh) edelliseen verrattuna, vaikka emme käytännössä harjoitelleet niitä kesän aikana juuri yhtään. Jonkun toisen harjoituksen kautta löytyneen asian oppiminen ja ymmärtäminen olikin avain tasapainon löytymiseen, mutta tällaisille olemme usein sokeita. Sanon tämän erityisesti itselleni, että ei tulisi lannistua, vaikka näyttäisi siltä että joku asia ei tuntuisi etenevän ollenkaan, vaikka kuinka yrittäisi. Meitä valmistetaan jatkuvasti huomaamattamme kohti unelmiamme.
Ehkä tärkeimpänä havaintona kuitenkin oli se, kuinka opin arvostamaan itseäni ja omaa tapaani tehdä, opin luottamaan siihen, että minäkin osaan tehdä jotain. Aluksi huomasin kauhistelevani kun huomasin muiden tekevän eri tavalla saman tehtävänannon perusteella ja itsensä vertailu muihin iski pääni sisällä samantien päälle kuin olisi on/off-nappulaa painanut - ajattelin automaattisesti oman tapani tehdä olevan huonompi tai vääränlainen. Kuitenkin lopulta tajusin, että lopputuloksissa on hienoa nimenomaan se, että niistä tulee erilaisia. Omannäköisiä. Ihania. Teoksesta tekee kauniin juuri se, että siinä näkyy tekijän oma persoona ja että hän on sen ajatuksella tehnyt. Yhtäkkiä suhtautuminen myös toisten tanssijoiden mielettömän taidokkaisiin ja upeisiin taideteoksiin muuttui kateuden sijasta enemmänkin ihailuksi, kyyneliksi ja iloksi. Huomasin vertailuni toisiin vähentyneen, (vaikka ehdotomasti myönnän tekeväni sitä valitettavan usein edelleen) mikä auttoi luottamaan itseeni enemmän sekä siten myös nauttimaan omista sekä toisten lahjoista erilaisuudesta huolimatta. Kesä oli ihana, mutta myös rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihmisiä pyöri kokoajan ympärillä ja välillä omaa rauhaa oli vaikeaa löytää, mikä oli toisaalta myös hyvä puoli sen suhteen, että tekeminen ei ainakaan koskaan loppunut kesken ja oli aina ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Tanssista opin valtavasti lähes jokapäiväisen tanssimisen seurauksena ja kaverit ovatkin nauraneet pohkeideni yllättävälle kasvuprosessille :D Myös kesän liikkeelle nostattamat ajatusprosessit ovat toki hyvä asia, mutta vaatii aivonystyröiltä aktiivista toimintaa. Nyt on siis hyvä ottaa ennen opiskeluiden jatkumista hieman lepoa myös fyysisestä aktiivisuudesta ja lähteä seikkailemaan kohti Aasiaa! See ya!
Jea! 100 päivän päästä voin toivottaa P:n tervetulleeks takaisin Suomeen. Tuntuu tosi hassulta, kun tätä päivää on odotettu kuin nousevaa kuuta niiiin kauan ja nyt se vihdoin on tässä. Alkaa lopultakin tuntua, että tää on jo hallittava ja ohimenevä kokonaisuus ja hei, kympitkin voi jo laskea sormilla! Tilastoina jäljellä oleva aika näyttää tältä:
14 viikkoa ja 2 päivää
2400 tuntia
144 000 minuuttia
8 640 000 sekuntia
Huomenna mun kesä alkaa rullaamaan varmaan taas ihan uudella tavalla, sillä juuri tähän tj sadan paikkeille osui myös meidän tanssitiimin aloituspäivä. Muutan siis toiselle paikkakunnalle treenailemaan kesäksi ja tästä eteenpäin tanssahtelenkin seuraavat kahdeksan viikkoa, mikä jättää tuosta 14:stä viikosta 6 viikkoa jäljelle luppoaikaa, milloin aika varmaankin tuntuu kuluvan jälleen hitaammin. Mulle on ei-niin-hienovaraisesti vihjailtu, että juuri loppuvaiheessa ajankulku alkaa taas hidastua, kun toista odottaa jo niin innoissaan ja tuntuu, ettei päivät meinaa lähestyä nollaa millään. Sitä on ollut tosi vaikea uskoa mun TJ 376437643058 –tuskissani, kun on ajatellut, että kyllähän niin lyhyen ajan tähän verrattuna jaksaa vaikka päällään seisten, mutta nyt tuo kuusi viikkoa P:n paluun alla tarjoilee siihen oikein loistavan tilaisuuden. MUTTA ensiavuksi siihen hätään mua odottaa kymmenen päivän reissu Logosille (laiva, jossa P on töissä) Hong Kongiin ja Taiwaniin!! Pääsen tsiigaamaan miljöön, josta oon vuoden aikana kuullut vaan virtuaalisesti, näkemään sen arjen ja ne ihmiset ja ennenkaikkea v u o d e n tauon jälkeen mun rakkaan, mikä jännittää ihan kamalasti. Oon vähän tällanen nössö, että nautin ihan Suomenkin sisällä matkustelusta ja musta tuntuu hurjan oudolta lähteä niin kauas. Mutta päätin olla rohkea ja astuu ulos mun boksista! On tää kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus.
Viimeaikoijen fiiliksiä kuvailisin vaihteleviksi. Kuitenkin kantava teema on viimeisten viikkojen läpi uskollisesti kulkenut ja se on kyllästyneisyys. Kyllästyneisyys tähän tilanteeseen, puhelinsuhteeseen ja päivien laskemiseen. Yritän kuitenkin olla itselleni armollinen, sillä onhan se ihan ymmärrettävää, että kuka tahansa kaipaisi jotain uutta yhdeksän kuukauden mittaisen ajanjakson jälkeen, jonka pääkommunikointivälineenä jonkun niin tärkeän henkilön kanssa on ainoastaan viestit ja puhelut. Oikeastaan en ole jaksanut jäljellä olevia päiviäkään enää edes laskea, sen verran tämä elo on jo muuttunut rutiiniksi. Rutiininomaisuus on muutenkin se, joka syö mun jaksamista tällä hetkellä eniten. Ikävöinnistä on tullut niin arkipäivää, että edes sen lopun lähestyminen ei jaksa pompauttaa ilokuplia mahanpohjassa, sillä se tuntuu niin epätodelliselta. Tj 100 saa onneksi kuitenkin vielä hymynkareen väkisinkin nousemaan huulille. Ehkäpä kesän vaihtelevat maisemat tuo vielä uutta puhtia loppuaikaan. Ihanat kesänjatkot itse kullekin!
Heipparallaa! Lomailufiilikset on pikkuhiljaa vallanneet tilaa itselleen mun pääkopasta tai oikeastaan sydämestä, siellä kai ne fiilikset on. Oon yrittänyt tehdä asioita, joista nautin ja rentoutua. Ja hei omatunto, olisin tosi kiitollinen jos et muistuttaisi olemassaolosta päivinä, joina en tee mitään tuottoisaa. Arkirutiinit meinaa roikkua perässä kuin helmasynnit, ja mulla on kokoajan tunne, että pitäis tehdä jotain järkevämpää kuin rentoutua. Muutama yö sitten näin vielä painajaistakin, että mulla oli jäänyt opiskelujuttuja tekemättä enkä ollutkaan ansainnut kaikkia tänä vuonna saatuja opintopisteitä. Apua. Nyt oon kuitenkin yrittänyt survoa takaraivooni hyi minä, olenpa laiska -ajatukset ja huokaista illalla kiitollisena siitä, kuinka tänäänkään ei tarvinnut stressata yhdestäkään koulutehtävästä. Tässä on mun lomailun ABC:
1. Tee jotain yksin
2. Shoppaile
Yhdistin kaksi edellistä ja lähdin tänään shoppailemaan pitkästä aikaa. Ai että, kylläpä teki hyvää, vaikka jalat huutaakin nyt monen tunnin kiertelyn jälkeen tuskasta. Tykkään useimmiten tehdä asioita porukassa, mutta yllätyin miten virkistävää oli kierellä kauppoja ja kirpparipöytiä aivan yksinään ilman kenenkään vaatimaa aikataulua. Sai viipyä kaupassa niin kauan kuin mieli teki ja päätösten teon hetkellä (joihin allekirjoittanut tarvii rutkasti aikaa) ei kukaan ollutkaan huohottamassa niskaan, että nyt pitäisi jo päättää. Lähdin metsästämään lähinnä kesän treenaukseen sopivia vaatteita, mutta mukaan tarttui myös pari heräteostossuloisuutta.
Vihertävä pitsipaita, Cubus / neule & vaalea t-paita, second hand
huppari, Cubus / treenipaita, second hand / tanssipopot, Prisma
harmaa toppi, H&M / muut paidat & topit, second hand
3. Lue kirjaa Muistan kuinka lapsena kirjoihin uppoutuminen oli niin autuasta. Hillittömissä flow-tiloissa aika viuhahti ohitse ja kirjan miljöö venytti mielikuvituksen äärirajoille. Kirja oli kuin toinen maailma. Viime aikoina oon lukenut niin tajuttoman vähän, että ihan hävettää. Luulen, etten osaa enää kunnolla keskittyä, kun netistä ja älyluureista kaikki on saatavilla niin helposti ja nopeasti, että vaatii hieman vaivannäköä kaivaa kirja esille ja paneutua siihen. Nyt lomaillessa kuitenkin vihdoin nappasin muuttolaatikoiden syövereistä melkein ensimmäisen kirjan, jonka käteeni sain; Torey Haydenin Nukkelapsen. (Täytyy myöntää, että siihenkin vaadittiin toimimaton netti ja ideattomuuden multihuipentuma, ennekuin sain sen aikaiseksi.) Kirjan alku vaikuttaa ainakin erittäin lupaavalta! Lukukokemuksen kruunasi vielä terassille raahattu korituoli, viltti ja lämmin auringonpaiste.
4. Päivitä musiikkitietämystäsi ja luo kesäsoittolista Viime aikoina oon ollut totaalisessa musaähkyssä ja kyllästynyt kuuntelemaan samoja biisejä ja samoja artisteja päivästä toiseen, eikä mikään biisi oo oikeastaan tuottanut enää mielihyvää. Hyvän ystävän kanssa päätimme onneksi muutama päivä sitten jakaa uusimmat indiemusavinkit toisillemme ja kartuttaa kesän soittolistoja uusilla kappaleilla. Ah, virkistävää! Maistiaiseksi Tunng / Hustle
Meillä on ystävien kanssa ollut toisinaan tapana luoda kesälle oma unelmalista siitä, mitä haluaisi kesän aikana toteuttaa. Tänä vuonna en kyseistä to-do-listaa ole suunnitellut, mutta tässäpä edellisten jatkoksi vielä muutama kesäunelma, joilla toivoisin päiviäni tulevien kuukausien aikana piristävän: 5. Tanssi jalkasi kipeiksi (suunnittele oma lyhyt koreografia) 6. Löydä uusi jäätelöihastus 7. Lähde yöllä spontaanisti viimeisten auringonsäteiden saattelemana retkelle 8. Kuuntele hiljaisuutta rauhallisessa maisemassa 9. Haaveile P:n paluusta! 10. Haasta itsesi!
Pahvilaatikkorumba. Osoitteenmuutos. Asunnontarkastustilaus. Panikointi. Armoton jynssäys, pölyjen pyyhintä ja tahrojen poisto. Jääkaapin ja pakastimen sulatus. Ahdistus. Tavaroiden lastaus. Avainten palautus. Haikeus. Muutto. Ja kaiken päälle vielä flunssa. Näin paljon mahtuu asioita pieneen opiskelijaboksiin ja pienen opiskelijaboksin (lähes jo entisen) vuokralaisen päähän yhtenä viikonloppuna. Jännittävää, hämmentävää ja samalla niin ihanaa jättää tää vaihe elämässä taakse ja tallettaa se muistoksi tietokoneen kovalevylle sekä omaan pääkoppaan, joka lopulta antaa muistoille kuitenkin epärealistisen kauniin kultasilauksen päälle.
Mutta mitä kaikkea ensimmäinen vuosi oikeasti omillaan on sitten opettanut? No, vaikka ja mitä varmasti, mutta itsekseen sekä kämppiksen kanssa on usein tullut vuoden aikana hymy huulilla pohdiskeltua, että mitä kaikkea hyödyllistä sitä voikaan korkeakoulukeltanokka ja opiskelijakämpän"hengetär" oppia yhdessä vuodessa. Itsenäistymisen lyhyt oppimäärä, here we go!
Olen oppinut..
... karvaasti, että lähikauppa syö kaikki rahat. ... ja pyykkituvan pesukone sukat. .., että Arki maitojuoma on Lidlin halvinta maitoa.
.., että ovisilmän suojaläppä kannattaa sinitarrata aukiasentoon, jotta asuntoonpyrkijän tarkkailu ovisilmästä sujuisi äänettömämmin.
... kuorimaan porkkanan mahdollisimman nopeasti 45 asteen kulmassa.
... vatkaamaan kerman vaahdoksi ilman vispilää.
.., että Netflixin kuukausimaksu on jostain syystä paljon helpompi perustella itselleen ilmaisen kuukauden jälkeen kuin ennen sitä.
... hampaat irvessä myöntämään sen tosiasian, että jos luentoja/opetusta on vasta iltapäivällä, aikaisin herääminen on lähes mahdottomuus.
... avaamaan kuoharipullon oikeaoppisesti katsomalla videon youtuben ihmeellisestä maailmasta.
... venkuloimaan VR:n lippuja halvemmaksi ostamalla matkat erikseen kaupunkien välillä.
... oman skypepuhelun maksimijaksamiskeston, joka hipoo seitsemän tunnin luokkaa.
.., että skypepuhelun aikana voi myös nukahtaa vastapuolen juttujen mielenkiinnosta riipumatta. .., että lääkkeiden pakkausselosteesta panikoiminen voi aiheuttaa sivuvaikutusten vastareaktion. (lihasrelaksanteista pakkomielle tanssia keskellä yötä)
... poistamaan helposti tummat tee/kahvirinkulat mukien pohjalta.
.., että roskapussin pohjalle todella kannattaa laittaa sanomalehteä, jos roskapussi on feikki eikä aito. .., että matka pesutuvalle on henkisesti paljon pidempi kuin fyysisesti. ... pyytämään (samoja) vieraita kymmeniä kertoja opettamaan keittämään kahvia, kun ei itse juo.
... huomaamaan, että yhdeksän kymmenestä, joille mainitsee opiskelualansa kysyy "mikä on toimntaterapeutti?"
... ja vastaamaan siihen tiivistetysti, että toimintaterapeutti on toimintaan mahdollistava asiakaslähtöinen tuuppari.
... huomaamaan hektisen arjen keskellä telkkarin katselukertojen määrän vuoden aikana jäävän yhden käden sormilla laskettavaksi.
... samoin kävelykadun liikkeiden vierailukerrat.
... hyväksymään, että siksi ei myöskään tiedä puoliakaan liikkeistä, joita keskustassa sijaitsee.
... hyödyntämään kämppiksen muuton jälkeen tyhjän huoneen mahtavaa akustiikkaa.
... elämään kuukauden ilman ruokapöytää.
... arvioimaan desimitan puuttuessa ainemääriä ensin laseissa ja lopulta jopa kämmenellä.
... epäilemään jokaisen jääkaapista pois otetun ruokatarvikkeen tuoreutta.
.., että maito muuttaa itsestään väriä valkoisesta läpinäkyväksi, mutta se tarvitsee muutoksen hieman aikaa ja omaa rauhaa.
... kutsumaan vieraita tasaisin väliajoin, sillä se on paras tapa saada kämppä siivottua.
Näiden erityisalojen ekspertiksi olen siis kuluneen vuoden aikana valmistunut, joten hei, jos joku edellä mainituista mietityttää niin meikälle vaan kyssäriä tulemaan niin vastailen kuin niksipirkan uudistettu versio 2.0. Voisin melkein vannoa, että vuosi on opettanut tällä saralla enemmän kuin opiskelu korkeakoulussa omasta alasta, mutta ehkä nämä opiskelijaelämän käytännön opit on vain opittu kovemman kantapään kautta...
Mutta hei! Mua kiinnostais tietysti myös tietää, mitä just sä oot oppinut kantapään kautta tai ilman opiskelijaelämään liittyen, nyt sisäiset niksipirkkanne esiin!
Oppimispäiväkirjat on lopultakin palautettu, viimeinen tentti suoritettu maanantaina ja kaikki muutkin kouluhommat tältä vuodelta purkissa ja purkki laitettu hyllylle kesäksi. Aurinko paistaa, elämä hymyilee vihdoinkin ja oven takana kolkuttelee kesä. Kesä tuo mukanaan mun unelman: TANSSITIIMIN!! (pari kuukautta tanssin treenausta ihanissa maalaismaisemissa!) Ja sitä kautta myös kristillisen kansainvälisen taideleirin, josta oon haaveillut iät ja ajat, mutta aina ajatellut olevani silloin töissä tai liian vanha. Itkettää ilosta. Musta tuntuu, että mua hemmotellaan ihanilla asioilla rankan vuoden jälkeen. Tiesin, että tää kääntyy vielä voitoks, vaikka en uskonutkaan sitä. Ja pian kesän jälkeen P:kin saapuu jo samalle maanosalle mun kanssa. Nyt on mun aikani nojata taaksepäin, vähän höllätä otetta ja ravistella vuoden stressit ja pelot roskikseen. Aika latautua ja rentoutua. Aika nauraa ja aika tanssia.
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, --
aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua. Saarn. 3:1,2,4-7
Toivon, ettei kellekään tullut mun hehkutuksesta ahdistusta eikä ketutuksen hyökyaallot nyt paiskautunut kenenkään kasvoille. Tai edes pisarat. Oli sulla sitten mikä aika tahansa, niin tiedä, että ajat muuttuu. Kato ylöspäin, pidä kiinni ja odota. Ei se aurinkokaan paista aina samaan paikkaan eikä samassa paikassa oo varjo jatkuvasti. Sillon kaikki kuihtuis eikä mikään kasvais. Niin se on meidän elämässäkin. Sen, jos minkä oon saanut kuluneen vuoden aikana oppia.
Italiaan, Skotlantiin ja Israeliin. Varmasti tulis pidemmällä miettimisellä mieleen paljon muitakin, mutta nää on ehdottomasti ne paikat, joissa haluaisin elämäni aikana käydä. Italiaan siks, koska se on romanttinen ja en oo mitään rantalomatyyppiä, kuten ehkä kohdetoivomuksista saattoi päätellä, joten Italia olis varmasti ihanteellinen kaupunkilomakohde. Skotlantiin puolestaan siks, koska Ylämaat ja nummet ja maisemat ylipäätään houkuttelee ja kyllä mä sen aksentinkin haluisin kokea. Irlanti vois kyllä olla myös yhtä jees! Israel puolestaan siks, koska mielenkiintonen historia ja koska oon kuullut et monella tulee se fiilis Israeliin mennessä et aivan kuin ois tullut kotiin, mikä kuulostaa hurjan jännältä!
Top 3 - paikat joissa haluat elämäsi aikana käydä (maa/kaupunki)?
Oikeestaan vastasin jo edellisessä tähän, mutta voisin laittaa tähän vaikkapa kaupungit, missä haluaisin vähintään lyhyen visiitin käydä tekemässä. Ihan Suomesta jos valitsen niin Tammisaari on jostain syystä jo pitkään ollut ehdoton, enkä yhtään tiedä miks! Ihmeellistä tässä on se, että viime kesänä selvis sen olevan myös P:n toivekohde, sinne pitää siis suunnata mahdollisimman pian! Ulkomailta jos mietitään niin Brighton on toinen mikä on jo pitkään kummitellut mielessä. Oon käsittänyt et sieltä löytyy niin kaupunkia kuin rantaakin, mikä kuulostaa hämmentävältä Englannista puhuttaessa ja sen halusin nähdä. Kolmas kaupunki vois olla vaikkapa Mývatn Islannissa, mistä löytyy niin vesiputousta, tulivuorta kuin laavametsääkin, kuulostaa hitsin siistiltä!
Aiotko lähteä vaihtoon? Miksi/miksi et/mihin haluisit?
Pieni kutkutus olis lähteä ehkäpä Northamptoniin harjoitteluvaihtoon jossain vaiheessa opiskeluita. Se on toistaiseks kuitenkin vaan ailahtelevan ajatuksen tasolla, ja vaatii paljon harkintaa ja suunnittelua. Haluisin siks lähteä, etten oo koskaan ollut missään vaihdossa ja tuntuu et tää olis vähän niinkun viimenen tsäänssi lähtee ja toisaalta myös siks, koska en jaksa mitään turistikohdematkailua niin vaihto olis siinä mielessä huippu vaihtoehto maahan ja kaupunkiin tutustumisen kannalta! Ja tottakai olis mahtavaa nähdä toimintaterapiaa myös muualla kuin Suomessa. Lähtöä jarruttaa monikin asia, mutta suurimpana ehkä se, että kun tästä vuodesta P:n kanssa selvitään niin vähään aikaan ei varmasti tee mieli lähteä Suomen rajojen sisäpuolelta seikkailemaan mihinkään.
Mitä kieliä osaat? Mitä haluisit vielä oppia?
Osaan englantia, ruotsia ja hyvin heikosti saksaa. Haluisin oppia vielä espanjaa, italiaa ja ehkäpä kreikkaa. Heprea ois myös siisti!
Bloggaus
Mistä saat inspiraatiota
bloggaamiseen?
Hyvä kysymys. Lähinnä kai omista fiiliksistä, haaveista, toiveista, peloista ja ikävästä. Blogihan lähti siitä, että halusin kirjoittaa ajatuksiani siltä ajalta, kun P reissailee ja toivoin, että siitä vois saada mahdollisesti joku vastaavan kaltaisessa tilanteessa oleva vertaistukea. Se ajatus kytee päässä edelleen ja ylipäätään haluan herättää lukijoissa pieniä ja miksei isompiakin ajatuksia. Siitä toivosta varmaan kumpuaa suurimmaks osaks inspiraatio. On myös hauska lukea blogia vuoden jälkeen ja koota yhteen ajatuksia, fiiliksiä ja kokemuksia ja huomata, miten ne on muokannut ja kasvattanut mua. Myös usein ihan vaikka valokuvat joita oon ottanut, biisit, ohjelmat (joskus jopa mainokset) tai kirjat voi herättää mussa ideoita ja inspiraatiota.
Miten teit blogin taustan?
Gimpillä piirtelin ankkureita ja leikkaa liimaa -tekniikalla monistin niitä tarpeeks monta taustalle. Toivottavasti tausta nyt näkyy oikein, eikä katkeile mihinkään suuntaan..?
Kivoimmat blogit mitä seuraat?
Oon tosi huono seuraamaan blogeja mun ajanhallinnan kökkiessä siihen malliin, että on vaikea saada tää hektinen elämäntahti taipumaan ylipäätään mihinkään. Mutta jos äkkiä heitän niin Aamukahvilla on aivan huippu koska sen kirjoittaja Henriikka on niin mielenkiintonen ja pirtee persoona. Samoin Jess Hover on aivan ihana blogi, joka on kalifornialaisen Jessican käsialaa ja joka sisältää ajatuksia niin elämästä yleisesti, avioliitosta, raskaudesta kuin matkustelustakin sekä loistavia elämänohjeita hyvällä maulla!
Salattu menneisyys
Onko sulla koskaan ollut ketään
julkkisihastusta?
On. Vaikka eipä näitä oikein julkkisihastuksiksi voi kutsua niin melkein silti hävettää myöntää. Steven R. McQueen on aivan ylisulonen ja Josh Farron muistan olleen myös joskus teininä kova juttu ja aivan viimeisimpänä oon sulanut Julian Morrisin brittiaksentille, en kestä. Jokainen voipi sitten arvailla näillä henkilökoordinaateilla, mitä sarjoja on tullut katsottua (ja myönnettävähän se on, että tulee edelleen katsottua)..
Spontaanein päähänpisto oli varmaan se kun treenasin cajonin soittamista ekaa kertaa ollessani kotikaupunkini torilla katusoittelemassa ohikulkeville ihmisille kavereitten kanssa (uu, living on the edge). Näin jälkeenpäin hävettää, olin varmasti oikein loistava rumpali, että hei vaan tutut jos kävelitte ohi. Kummallisten päähänpistojen kastiin kuuluu varmaan myös ikeassa kotileikin leikkiminen, opiston portaiden laskeminen mahallaan, kännykän taskulampuista nuotion pystyttäminen sekä post-it lappujen liimaaminen puolitutun kamun tuulilasiin.
Mitkä on sun suurimmat saavutukset? No itseasiassa pari päivää sitten oikeastaan mietin, että jos olisin jäänyt välivuotenani epätoivoisesti etsimään töitä, enkä olisi mennyt viettämään vuotta kristilliselle opistolle opiskelemaan niinkin mediaseksikästä aihetta kuin Raamattu, mun elämä olis todennäköisesti nyt aivan toisenlainen! En luokittelis sitä ehkä kuitenkaan suurimmaks saavutuksekseni, mutta kyllä tuntuu hienolta ajatella, että sain rohkeutta mennä täysin tuntemattomaan paikkaan täysin tuntemattomien ihmisten keskelle, vaikka kaikki läheiset eivät kovin kannustavia olleetkaan. Kyllä se on ehdottomasti ollut mun elämäni paras vuosi tähän mennessä tutustuessa niihin valtavan ihaniin ihmisiin (mukaan lukien P haha) ja saaden mahtavan ystäväverkoston ympäri Suomea. Ja opistoon lähteminen vaikuttaa mun elämään edelleen. En tuntisi puoliakaan niistä ihmisistä, joihin olen tutustunut vuoden jälkeenkin, sillä moneen paikkaan olisi jäänyt menemättä ja moni tapahtuma olisi jäänyt kokematta, jos en olisi vuottani opistolla majaillut. Voi apua, oon koko jutusta niin kiitollinen että en edes kunnolla tajua sitä :--)
Oletko pysynyt vatsalihashaasteessa
mukana?? Öhm mikä vatsalihashaaste?? *katselee ympärilleen vihellellen*
Lempparijutut
Mikä on lempparisuklaasi? Maraboun minttukrokantti- ja appelsiinikrokanttisuklaa!
Mikä on paras moottoripyörä merkki
näistä? :D Yamaha, honda, kawasaki, suzuki, indian, triumph, harrikka, ural vai
jawa. :D Voi apua --> google :D Melkeen sanoisin, että Indian. Se oli semmonen kiva vähän vanhemman ja modernimman välimuoto. Terveisin googlen kuvahausta ulkonäön perusteella arvioinut.
Mikä on sun lempileivonnainen? Juustokakut on ihan mun lemppareita!! Joku sellanen missä on juustotäytten lisäksi suklainen keksipohja ja marjoja tuomassa vähän kirpeyttä ja raikkautta kakkuun.
Parhaat leffat mitä oot nähnyt? Intouchables (Koskemattomat), Fireproof, The Holiday ja The Theory of Everything (Kaiken teoria) tuli nyt äkkiä mieleen, vaikkakin on vaikea valita ehdottomasti parhaita.
Viis parasta biisiä tällä hetkellä?
Tee Shirt - Birdy Tenerife Sea - Ed Sheeran Alive - Hillsong Young & Free Tanssi - kls. Kiitän Luojaani sinusta - kls.
Mitkä on sun lempiraamatunkohdat? Herra sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän illolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.Sef. 3:17 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Joh.15:16 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.Matt. 6:33-34 Have I not commanded you? Be strong and courageous. Do not be afraid, do not be discouraged, for the Lord your God will be with you wherever you go.Joshua 1:9 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". Joh. 4:13-14
Mitkä on sun suosikkivaatekauppoja? Ehdottomasti Carlings, mutta myös Weekday, Monki, Cubus, H&M, Vero Moda on peukun arvosia. Kirppareita tulee koluttua myös urakalla!
Koira vai kissa? Koira, koska jostain syystä en ymmärrä kissojen mielenmaailmaa yhtään :D
Lempileikki (esim. sellanen, mitä
ripareilla tai muilla leireillä yleensä leikitään)? Se leikki, missä istutaan piirissä ja käsillä lyödään rytmiä, jota kaikki toistavat yhtäaikaa. Vuorossa oleva pelaaja sanoo rytmin tahdissa ensin oman nimensä (tai numeronsa) ja sitten toisen nimen (tai numeron) siirtäen vuoron seuraavalle, joka jatkaa leikkiä samalla tapaa. Rytmissä seonnut tai virheen tehnyt, joutuu joukon viimeiseksi ja tavoitteena on päästä kuninkaaksi kuninkaan paikalle (tällä paikalla ei käytetä omaa nimeä vaan pitää muistaa itseään kutsuttavan pelissä kuninkaaksi). Hauskemman leikistä tekee, jos kuninkaan sijaan käytetään leirin vetäjien tai isosten nimiä ja tavoitteena on päästä heidän paikalleen.
Paras viimeaikoina nähty leffa? The Spectacular Now jätti jostain syystä hyvän mielen!
Mekko vai hame? Mekko useimmiten.
Nostalgisin biisi? Pikku G - Me ollaan nuoriso :D
Paras lapsuusmuisto? Varmaan kun sain joululahjaks sellaisen heppatallin ja hepan, mitä olin tosi paljon toivonut :')
Lempivirsi? mmm ehkäpä 426 (Menkää maitten ääriin asti) ja 222 (Jeesus Kristus, elämämme).
Lempijuhlapyhä? Kyllä se joulu taitaa olla :--) Siihen liittyy ihania lapsuusmuistoja ja se on edelleenkin jotenkin niin tunnelmallinen ja merkityksellinen juhla, jossa voi rentoutua ja rauhoittua yhdessä rakkaiden kanssa.
Lempikukka? Neilikat on söpöjä! Parasta niissä on se, että ne kestää maljakossa hoitamattakin aika pitkään hyvän näköisinä eikä nuupahda heti!
Markka vai euro? Mulla ei oikeestaan oo tästä mitään mielipidettä. En tiedä haettiinko tätä poliittisessa mielessä vai ihan muuten vaan, mutta sen kummemin mulla ei oo kumpaankaan vastausta :D
Kirja vai elokuva? Elokuva siinä mielessä, että se on nopeammin katsottu, kun taas kirjoihin mulla menee ikuisuus kun ei oo muka koskaan aikaa lukea. Kirja taas siinä mielessä, että siihen voi uppoutua yksin ihan rauhassa ja päästä ihan mielettömiin flowtiloihin! Kirjat antaa muutenkin mielikuvitukselle ja mietiskelylle paljon enemmän tilaa ja aikaa.
Mikä on paras suklaalevy? vain yksi!! Uaaaa, vain yksi?? No sitten Maraboun minttukrokantti.
Lempiruoka? Poronkäristys perunamuusilla.
Pyöräily vai kävely? Ehkä kävely. Varsinkin sellainen rauhallinen tunnelmakävely, ah!
Mitä pukisit päällesi, jos tapaisit
persidentin? Varmaan jonkun siistin kotelomekon ja korkkarit.
Jos olisit vanha huonekalu, mikä
olisit? Mukava ja rento nojatuoli.
Minkälaiset hiukset haluisit jos
saisit millaset vaan? Varmaan vaalean- tai keskiruskeat tai mansikkablondit, joissa olis paria eri väristä raitaa antamassa vähän eloa! Toisaalta ihan kevyttä liukuvärjäystä olis kiva kokeilla myös tai punatukkaa!
Jos joku järjestäisi sulle
yllätyksen, mikä ois huikeinta, mitä vois tapahtua? Yllärikosinta ois kyllä aika unelma! Myös ihan joku illallisen valmistaminen tai hemmotteluilta olis aivan ihana kokemus. Ylipäätään rakastan salaperäisyyttä ja sitä, kun jollain on ohjat käsissä ja itse voi vaan olla ja ihmetellä!
Mitä tahtoisit seuraavaksi
joululahjaksi? Ihana :D Näin miehet ratkaisevat pulman "mitä ihmettä ostaa naiselle joululahjaksi?!" Joku vaate vois olla kiva tai kirja, leffa, ukulele, teetä, SUKLAATA, koru, kello, joku reissulahja tai ylipäätään kaikki aineettomat lahjat on ihania!
Laita pinterest-kuva sellaisesta
oscar-gaala- tai linnanjuhlamekosta, minkä laittaisit, jos nyt seuraaviin
juhliin saisit kutsun (;
kuvat: flickr.com Noh, täydellistä en tietenkään löytänyt, mutta jotain tältä väliltä vois olla. Tuon vasemman puoleisen mekon selkä oli kiinnostava ja toisaalta tuon oikean puoleisen mekon malli oli aika kiva :--)
Mihin haluaisit kesätöihin, jos
saisit valita ihan minkä vaan paikan? Vaikkapa jollekin leirikeskukselle jokapaikan höyläks tai respaneidiks! Tai ihan vaan siisti sisätyö pakkaamassa jotain laatikoihin vois myös olla mun juttu, koska varsinkin tänä vuonna rankan kouluvuoden jälkeen sain sosiaalisuusähkyn siinä mielessä, että sosiaalinen kesätyö tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Onko jotain muuta harrastusta, mitä
haluaisit harrastaa tanssin lisäksi? Musta olis oikeestaan aika hauska kokeilla joskus teatteria! Myös tokosta ja agilitysta haaveilin pienempänä.
Haluaisitko sulle ja kämppiksellesi
lemmikin, jos ette kumpikaan olisi allergisia ja kämppään saisi ottaa? En. Mun elämänrytmini sallii ainoastaan koriste-eläimiä tällä hetkellä.
Mitä tekisit jos voittaisit loton
pääpotin juuri nyt? Hui kamala! En ikinä haluis voittaa loton pääpottia. Varmaan lahjottaisin sitä perhelle tai johonkin mun mielestä tärkeään työhön, ennenkun rakastuisin siihen liikaa. Itselleni kuitenkin ostaisin ainakin pianon ja rajattoman määrän tanssitunteja. No, kyllä se unelmien talokin ois kiva.
Mitä hullua haluaisit tehdä? Haluaisin tyhjentää mun koko vaatekaapin ja vaihtaa sen sisällön täysin uuteen. En tiedä olisko se sitten kuinka hullua, mutta kallista lystiä ainakin. Mutta jos ihan hulluttelulinjalle lähdetään niin ois kiva pistää poppivehkeet keskelle toria ja alkaa tanssimaan kavereitten kans ihan hulluna!
