Mä: Arvaa mitä? Musta tuntui ekaa kertaa oma koti ihan kodilta, kun tulin pitkästä aikaa takaisin. Mulle tuli samalla ihan hullu kodinhegetär-olo! Haluun siivota jääkaapin ja uunin ja vessan. Haluun sisustaa kämppää kaikilla pikkujutuilla ja kasvattaa yrttejä!
Kaveri: Ootko sä kipee?
En osaa selittää mistä tää kaikki lähti. Ehkäpä henkisesti mun vanhenemispäivä onkin vasta 6.5. eikä tammikuussa. Tai ehkäpä kesäinen aurinko on pistäny mun pään kesäasetuksille. Tai sitten vaan mun sisäinen kodinhengetär päätti viime viikolla että se haluis nyt vähän istuttaa yrttejä. En tiedä, eikä siinä oo yhtään mitään vikaa. Mä suorastaan nautin tästä, mutta tuo kaverin kommentti kertoo hyvin millainen mestari oon tiskivuorien kasvattamisessa (tiskikoneesta huolimatta) ja pyykkikasojen laajentamisessa ja kuinka hyvä oon lykkäämään siivoamista aina huomiselle. Tai ensi viikolle. No, aikuisten oikeesti antaisin itselleni diagnoosiksi kuitenkin stressitasojen pienentymisen ja kalenterin äkillisen laihtumisen.
Tää päivä on ollut ihan ihmeellinen. Aamulla ajattelin nopeasti peseväni keittiön bioroskiksen ja jääkaapin laatikon, johon oli mun työharjoitteluni aikana päättänyt asettua taloksi sohvaperunaksi muuttumassa oleva entinen tuorekurkku. Kohta huomasin pesseeni kaikki kylpyhuoneesta löytyvät laatikkoa tai ämpäriä vähänkin muistuttavat pölyn kerrostamat esineet. Ja peilit. Ja lattian. Ovenkarmeja myöten. Kun vihdoin yritin päästä vatsa kurnien aamupalalle, mun silmät porautui jääkaapin hyllyiltä pilkottavaan muruarmeijaan, joka oli sillä sekunnilla putsattava pois. Hoippuen ja silmät päässä pyörien pääsin lopulta puolen päivän jälkeen onnellisesti aamupalaankin käsiksi. Jossain kohtaa virtapiikkipäivän lomassa ehdin myös rustailla siivousliinoille värikoodatun listan, mikä on muuten tosi kätevä, jos tuppaa unohtamaan asioita helposti.
Jatkumoksi tavoilleni epätyypilliselle aamulle lähdin kauppaan ostamaan viimeisiä tarvikkeita yrttien siementen istuttamista varten, johon oli saanut innostuksen kipinän jo muutama päivä sitten. Valitettavasti epäilen vahvasti, että innostus saattaa päästä lopahtamaan tai sitten vaan yksinkertaisesti unohdan pitää mun yrttivauvat hengissä. Toivosta en kuitenkaan vielä luovu ja tavoitteena onkin saada loppukesästä edes yksi kokattu ateria omilla yrteillä höystettynä. Kaikki tuttujen vinkit ja netin syövereistä kalutut ohjeet takataskussani yritin lähteä pienestä ja istuttaa vain muutaman basilikan ja rukolan siemenen. Parkkeerasin itseni lämpöiselle parvekkeelle ja ryhdyin hommiin. Täytyy kyllä todeta, että tämä ei varmasti mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja jouduin hieman soveltamaan, mutta ei voi muuta kuin toivoa peukut pystyssä ja kädet ristissä, että tästä vielä jotain tulee!
 |
| Huomasin siinä häärätessäni, että meidän parvekkeellahan on mahtava mahdollisuus bongata lintuja ihan vierestä! Terkkuja vaan mun lintukuvauksesta innostuneelle poikaystävälle. Ps. Kuvan keskellä on siis lintu, uskokaa tai älkää. |
Ensiksi keräsin kaikki tarvikeet kasaan, jotta hommat sujuisi vaivattomasti. Sitten rei'itin muovilaatikkojen pohjat, jotta yrtit ei pääsisi hukkumaan ylimääräisen veden valuessa pois. Tämän jälkeen lisäsin mullan ja pyrin kastelemaan sen läpikotaisin suihkepulloa apuna käyttäen.
Istutusvaiheessa tökkäsin sormella pienet kuopat siemenille ja laitoin 4-5 siementä per muovipurkki. Siinä pikkuruisia siemeniä tuijottaessani mietin, että täytyy kyllä olla ihme, jos näistä pienistä papanoista jotain vihreetä vielä joku kaunis päivä kasvaa.
Siementen kylvämisen jälkeen laitoin elmukelmua vielä rasioiden päälle ja tein niihin reikiä. Kelmun pitäisi pitää lämpöä ja kostetutta tasaisempana ja reikien puolestaan estää yrttejä tukehtumasta. Itselle jäi vielä epäselväksi, koska nämä kelmut voi ottaa pois. Jos jollain on tietoa, saa valaista mua tietämyksellään :)
Lopuksi vielä askartelin etiketit purkkeihin tuollaisista mahdottoman suloisista liitutaulutarroista, että pysyn kärryillä kumpaa yrttiä loota sisältää. Laatikkojen sijoituspaikasta olin hieman epävarma, sillä rukolan olisi kai voinut kylvää suoraan parvekkeelle purkkeihin ja basilika puolestaan on kylmänarka, mutta tarvitsee valoa. Päädyin kuitenkin lopulta laittamaan purkit uhkarohkeasti ikkunalaudalle, jossa kyllä saattaa hieman vetää. Toisaalta paahtavan kuumakaan paikka ei saa olla, joten ajattelin ikkunalaudan olevan suhteellisen turvallinen, sillä aurinko paistaa tuohon vain aamuisin. Jälleen otetaan paikan suhteen vinkkejä vastaan konkareilta!
Nyt eikun ensimmäisiä vihreitä pikkuruisia odottelemaan!