Omaehtoinen kodinhengetär yrttikasvatuksen äärellä

Mä: Arvaa mitä? Musta tuntui ekaa kertaa oma koti ihan kodilta, kun tulin pitkästä aikaa takaisin. Mulle tuli samalla ihan hullu kodinhegetär-olo! Haluun siivota jääkaapin ja uunin ja vessan. Haluun sisustaa kämppää kaikilla pikkujutuilla ja kasvattaa yrttejä!

Kaveri: Ootko sä kipee?

En osaa selittää mistä tää kaikki lähti. Ehkäpä henkisesti mun vanhenemispäivä onkin vasta 6.5. eikä tammikuussa. Tai ehkäpä kesäinen aurinko on pistäny mun pään kesäasetuksille. Tai sitten vaan mun sisäinen kodinhengetär päätti viime viikolla että se haluis nyt vähän istuttaa yrttejä. En tiedä, eikä siinä oo yhtään mitään vikaa. Mä suorastaan nautin tästä, mutta tuo kaverin kommentti kertoo hyvin millainen mestari oon tiskivuorien kasvattamisessa (tiskikoneesta huolimatta) ja pyykkikasojen laajentamisessa ja kuinka hyvä oon lykkäämään siivoamista aina huomiselle. Tai ensi viikolle. No, aikuisten oikeesti antaisin itselleni diagnoosiksi kuitenkin stressitasojen pienentymisen ja kalenterin äkillisen laihtumisen.

Tää päivä on ollut ihan ihmeellinen. Aamulla ajattelin nopeasti peseväni keittiön bioroskiksen ja jääkaapin laatikon, johon oli mun työharjoitteluni aikana päättänyt asettua taloksi sohvaperunaksi muuttumassa oleva entinen tuorekurkku. Kohta huomasin pesseeni kaikki kylpyhuoneesta löytyvät laatikkoa tai ämpäriä vähänkin muistuttavat pölyn kerrostamat esineet. Ja peilit. Ja lattian. Ovenkarmeja myöten. Kun vihdoin yritin päästä vatsa kurnien aamupalalle, mun silmät porautui jääkaapin hyllyiltä pilkottavaan muruarmeijaan, joka oli sillä sekunnilla putsattava pois. Hoippuen ja silmät päässä pyörien pääsin lopulta puolen päivän jälkeen onnellisesti aamupalaankin käsiksi. Jossain kohtaa virtapiikkipäivän lomassa ehdin myös rustailla siivousliinoille värikoodatun listan, mikä on muuten tosi kätevä, jos tuppaa unohtamaan asioita helposti.

Jatkumoksi tavoilleni epätyypilliselle aamulle lähdin kauppaan ostamaan viimeisiä tarvikkeita yrttien siementen istuttamista varten, johon oli saanut innostuksen kipinän jo muutama päivä sitten. Valitettavasti epäilen vahvasti, että innostus saattaa päästä lopahtamaan tai sitten vaan yksinkertaisesti unohdan pitää mun yrttivauvat hengissä. Toivosta en kuitenkaan vielä luovu ja tavoitteena onkin saada loppukesästä edes yksi kokattu ateria omilla yrteillä höystettynä. Kaikki tuttujen vinkit ja netin syövereistä kalutut ohjeet takataskussani yritin lähteä pienestä ja istuttaa vain muutaman basilikan ja rukolan siemenen. Parkkeerasin itseni lämpöiselle parvekkeelle ja ryhdyin hommiin. Täytyy kyllä todeta, että tämä ei varmasti mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja jouduin hieman soveltamaan, mutta ei voi muuta kuin toivoa peukut pystyssä ja kädet ristissä, että tästä vielä jotain tulee!

Huomasin siinä häärätessäni, että meidän parvekkeellahan on mahtava mahdollisuus bongata lintuja ihan vierestä! Terkkuja vaan mun lintukuvauksesta
innostuneelle poikaystävälle. Ps. Kuvan keskellä on siis lintu, uskokaa tai älkää.

Ensiksi keräsin kaikki tarvikeet kasaan, jotta hommat sujuisi vaivattomasti. Sitten rei'itin muovilaatikkojen pohjat, jotta yrtit ei pääsisi hukkumaan ylimääräisen veden valuessa pois. Tämän jälkeen lisäsin mullan ja pyrin kastelemaan sen läpikotaisin suihkepulloa apuna käyttäen.

Istutusvaiheessa tökkäsin sormella pienet kuopat siemenille ja laitoin 4-5 siementä per muovipurkki. Siinä pikkuruisia siemeniä tuijottaessani mietin, että täytyy kyllä olla ihme, jos näistä pienistä papanoista jotain vihreetä vielä joku kaunis päivä kasvaa.

Siementen kylvämisen jälkeen laitoin elmukelmua vielä rasioiden päälle ja tein niihin reikiä. Kelmun pitäisi pitää lämpöä ja kostetutta tasaisempana ja reikien puolestaan estää yrttejä tukehtumasta. Itselle jäi vielä epäselväksi, koska nämä kelmut voi ottaa pois. Jos jollain on tietoa, saa valaista mua tietämyksellään :)

Lopuksi vielä askartelin etiketit purkkeihin tuollaisista mahdottoman suloisista liitutaulutarroista, että pysyn kärryillä kumpaa yrttiä loota sisältää. Laatikkojen sijoituspaikasta olin hieman epävarma, sillä rukolan olisi kai voinut kylvää suoraan parvekkeelle purkkeihin ja basilika puolestaan on kylmänarka, mutta tarvitsee valoa. Päädyin kuitenkin lopulta laittamaan purkit uhkarohkeasti ikkunalaudalle, jossa kyllä saattaa hieman vetää. Toisaalta paahtavan kuumakaan paikka ei saa olla, joten ajattelin ikkunalaudan olevan suhteellisen turvallinen, sillä aurinko paistaa tuohon vain aamuisin. Jälleen otetaan paikan suhteen vinkkejä vastaan konkareilta!

Nyt eikun ensimmäisiä vihreitä pikkuruisia odottelemaan!

Mitä tehdä kun banaanikärpäsyhdyskunta on löytänyt tiensä taloon, mutta opiskelumotivaatio on karannut samalla ovenavauksella

MESSAGE TO BEARS/ WAKE ME

Banaanikärpäsyhdyskunnan tuhoaminen, 
parien yhdennäköisyys ajan kuluessa, 
rakastuminen, 
kolmas pyörä, 
lapsiperheen arki, 
muistot kesältä, 
motivaation etsiminen, 
viime vuoden kokemukset,
kertomukset vieraskirjassa. 

Päivän polttavimmat puheenaiheet pienen opiskelijaboksin keittiössä ja valokuvien äärellä. 

Pienet rentoutumishetket arjen keskellä hyvän ystävän kanssa todella tekee hyvää miljoonasta ja kahdesta koulutehtävästä väsyneelle ihmisiselulle.  Maailma muuttuu hetkessä paremmaksi paikaksi, kun on ystävä joka muistuttaa ettei saa pelätä liikaa ja pitää elää tätä päivää. Kun on jätskiä, joka tuo kiitolliset muistot mieleen kesältä tunnelmallisten sarjavalojen ahkerasti peittäessä syksyn varjoja seinällä. Kun ottaa hetkeksi alas istumiselle ja hengähtämiselle aikaa, vaikka koulutehtävät väittää ettei sitä oikeasti muka olisi. 

Kiire ja stressi harhauttaa ajatukset liian helposti miinusmerkin puolelle ja sysää nautinnon sivuraiteille. Taidan elää aikaa, jolloin tiedostan iloksi lahjoitetut hetket vasta reilusti jälkijunassa. Rakkaat hetket viime kesältä nousikin taas mieleen ja silmäkulmiin, kun katseltiin vanhoja kuvia ja ymmärsin taas palan siitä, miten kiitollinen saan olla tuosta ajasta. 

Ensi viikolla saankin liimata palan kesältä ja mannerten takaa takasin kiinni povitaskun alla tykyttävään möykkyyn ja yrittää opetella ymmärtämään kuinka sekin ajanjakso elämässä tulee vihdoin päätökseen. Voi kun silloin osaisin olla kiitollinen heti enkä vasta ylihuomenna.

Voiko muuttolaatikot tanssia salsaa?

Pahvilaatikkorumba. Osoitteenmuutos. Asunnontarkastustilaus. Panikointi. Armoton jynssäys, pölyjen pyyhintä ja tahrojen poisto. Jääkaapin ja pakastimen sulatus. Ahdistus. Tavaroiden lastaus. Avainten palautus. Haikeus. Muutto. Ja kaiken päälle vielä flunssa. Näin paljon mahtuu asioita pieneen opiskelijaboksiin ja pienen opiskelijaboksin (lähes jo entisen) vuokralaisen päähän yhtenä viikonloppuna. Jännittävää, hämmentävää ja samalla niin ihanaa jättää tää vaihe elämässä taakse ja tallettaa se muistoksi tietokoneen kovalevylle sekä omaan pääkoppaan, joka lopulta antaa muistoille kuitenkin epärealistisen kauniin kultasilauksen päälle.

Mutta mitä kaikkea ensimmäinen vuosi oikeasti omillaan on sitten opettanut? No, vaikka ja mitä varmasti, mutta itsekseen sekä kämppiksen kanssa on usein tullut vuoden aikana hymy huulilla pohdiskeltua, että mitä kaikkea hyödyllistä sitä voikaan korkeakoulukeltanokka ja opiskelijakämpän"hengetär" oppia yhdessä vuodessa. Itsenäistymisen lyhyt oppimäärä, here we go!

Olen oppinut..

... karvaasti, että lähikauppa syö kaikki rahat.
... ja pyykkituvan pesukone sukat.
.., että Arki maitojuoma on Lidlin halvinta maitoa.
.., että ovisilmän suojaläppä kannattaa sinitarrata aukiasentoon, jotta asuntoonpyrkijän tarkkailu ovisilmästä sujuisi äänettömämmin.
... kuorimaan porkkanan mahdollisimman nopeasti 45 asteen kulmassa.
... vatkaamaan kerman vaahdoksi ilman vispilää.
.., että Netflixin kuukausimaksu on jostain syystä paljon helpompi perustella itselleen ilmaisen kuukauden jälkeen kuin ennen sitä.
... hampaat irvessä myöntämään sen tosiasian, että jos luentoja/opetusta on vasta iltapäivällä, aikaisin herääminen on lähes mahdottomuus.
... avaamaan kuoharipullon oikeaoppisesti katsomalla videon youtuben ihmeellisestä maailmasta.
... venkuloimaan VR:n lippuja halvemmaksi ostamalla matkat erikseen kaupunkien välillä.
... oman skypepuhelun maksimijaksamiskeston, joka hipoo seitsemän tunnin luokkaa.
.., että skypepuhelun aikana voi myös nukahtaa vastapuolen juttujen mielenkiinnosta riipumatta.
.., että lääkkeiden pakkausselosteesta panikoiminen voi aiheuttaa sivuvaikutusten vastareaktion. (lihasrelaksanteista pakkomielle tanssia keskellä yötä)
... poistamaan helposti tummat tee/kahvirinkulat mukien pohjalta.

.., että roskapussin pohjalle todella kannattaa laittaa sanomalehteä, jos roskapussi on feikki eikä aito.
.., että matka pesutuvalle on henkisesti paljon pidempi kuin fyysisesti.
... pyytämään (samoja) vieraita kymmeniä kertoja opettamaan keittämään kahvia, kun ei itse juo.
... huomaamaan, että yhdeksän kymmenestä, joille mainitsee opiskelualansa kysyy "mikä on toimntaterapeutti?"
... ja vastaamaan siihen tiivistetysti, että toimintaterapeutti on toimintaan mahdollistava asiakaslähtöinen tuuppari.
... huomaamaan hektisen arjen keskellä telkkarin katselukertojen määrän vuoden aikana jäävän yhden käden sormilla laskettavaksi.
... samoin kävelykadun liikkeiden vierailukerrat.
... hyväksymään, että siksi ei myöskään tiedä puoliakaan liikkeistä, joita keskustassa sijaitsee.
... hyödyntämään kämppiksen muuton jälkeen tyhjän huoneen mahtavaa akustiikkaa.
... elämään kuukauden ilman ruokapöytää.
... arvioimaan desimitan puuttuessa ainemääriä ensin laseissa ja lopulta jopa kämmenellä.
... epäilemään jokaisen jääkaapista pois otetun ruokatarvikkeen tuoreutta.
.., että maito muuttaa itsestään väriä valkoisesta läpinäkyväksi, mutta se tarvitsee muutoksen hieman aikaa ja omaa rauhaa.
... kutsumaan vieraita tasaisin väliajoin, sillä se on paras tapa saada kämppä siivottua.

Näiden erityisalojen ekspertiksi olen siis kuluneen vuoden aikana valmistunut, joten hei, jos joku edellä mainituista mietityttää niin meikälle vaan kyssäriä tulemaan niin vastailen kuin niksipirkan uudistettu versio 2.0. Voisin melkein vannoa, että vuosi on opettanut tällä saralla enemmän kuin opiskelu korkeakoulussa omasta alasta, mutta ehkä nämä opiskelijaelämän käytännön opit on vain opittu kovemman kantapään kautta...

Mutta hei! Mua kiinnostais tietysti myös tietää, mitä just sä oot oppinut kantapään kautta tai ilman opiskelijaelämään liittyen, nyt sisäiset niksipirkkanne esiin!

Kysymyspostaus part one

Oon täysin vakuuttunut, että keväässä on oltava joku magneetti, joka vetää kaikkia koulutehtäviä ja elämän muita panostusta vaativia komponentteja puoleensa. Joka ikinen kevät kaikki asiat vaan kasaantuu ja jyrää mut kuin joku lana. Vai onko sitä syksyllä muka vaan virkeemmässä kunnossa, että jaksaa vielä tehdä asioiden eteen jotain? En ymmärrä. Mun viimeaikainen blogihiljaisuus nimittäin on pitkälti johtunut siitä, että opiskelut (ja moni muu asia) parin viime viikon sisällä on ollut kyllä yks kauhakuormuri joka ajelee meikäläisen yli mennen tullen. Mutta nyt, vihdoin ja viimein, pääsen vastailemaan ensimmäiseen erään teidän huikeista kysymyksistä. Iso kiitos ja kumarrus teille kun jaksoitte niitä askarrella kommenttiboxiin ja niitä tulikin sen verran, että päätin jakaa niitä vähän teemoittan ja laittaa kahteen eri postaukseen. Siispä part one alkakoon!

Opiskelu & Asuminen

Mikä on tämänhetkinen mielipiteesi koulusta ja opiskelusta? Tuntuuko ala oikealta?

Täytyy myöntää, että tämän asian kanssa on tullut kriiseiltyä tän ekan vuoden aika useampaankin otteeseen. Oon pähkäillyt pääni puhki oonko sopiva henkilö sosiaali- ja terveysalalle ja välissä ollut varma ettei musta oo mihinkään, mutta silti on aina jostain löytynyt joku asia mistä pitää kiinni. Oon vuoden mittaan alkanut jopa tykkäämään opiskelusta tuolla koulussa enemmän, vaikka toisinaan revinkin hiuksia päästä tiimioppimisen ja miljoonien ryhmätöiden kanssa. Toimintaterapian työkenttä on kuitenkin suhteellisen laaja ja uskon sieltä löytyvän jonkun työnkuvan, joka nappaa muhun kunnolla. Ihan viime päivien aikana on huomannut alkavani kiinnostumaan yhä enemmän mielenterveyspuolesta.

Viihdytkö nykyisessä kotikaupungissasi?
Viihdyn ja en. Tykkään Jyväskylästä paljon; se on mukavan iso, mutta siinä on kuitenkin pikkukaupungin tuntua, valoa ja lämpöä! Syy, miksi en toisinaan viihdy on ehkä pikemminkin yleisesti kaupunkiasumisessa eikä niinkään Jyväskylässä. Oon oppinut arvostamaan maalaismaisemia, rauhaa, katupölyttömyyttä ja turvallisuuden tuntua tän vuoden aikana ihan eri tavalla kuin aikaisemmin!

Kaipaatko entiseen kotikaupunkiisi?
En erityisemmin. Enemmänkin kaipaan tulevaan kotikaupunkiin - mikä se sitten onkaan.

Lempipaikkasi nykyisessä asuinkaupungissa?
Hmm. Viihdyn paljon eri seurakuntien tiloissa niin vaikea valita yhtä. Toisaalta viihdyn myös Cooma dance academyn tanssisaleissa. Mutta jos liikkeistä valitsen, niin Wilhelmiinan konditoria on kyllä ehdoton lemppari, samoin kahvila Muisto!

Minä itse ja tapani

Tykkäätkö meikata?
Tykkään. Aina ei jaksa, ja nautin myös siitä jos saan itseluottamusta kasaan sen verran, että uskallan olla meikkaamatta vaikka lähtisin mihin, mutta pääsääntöisesti meikkaan koska tykkään siitä. Varsinkin juhliin mennessä, siitä tulee jotenkin juhlallinen fiilis.

Onko sulla tapoja/maneereita joista haluisit päästä eroon?
Voi kyllä. Pelkään kaikkea mahollista liian helposti ja jossittelen ihan liikaa. En tiedä voiko sitä ihan maneeriksi sanoa, mutta kyllä mä siitä eroon haluaisin. Oon ylipäätään aika herkkä ja kyllä se toisinaan ottaa päähän, jos valot ja äänet ja ylimääräinen härvääminen mun silmien alla saa pinnan niin herkästi kireelle. Ja se, että kuulen mun sydämenlyönnit lähes 24/7. Siitä tavasta, jos mistä haluisin päästä eroon.

Mitä asioita ilman et voisi elää?
Top ykkösenä mun listallani kököttää Jumala. Usko on niin vahva osa mun elämää ja identiteettiä, että jos sen ottais pois niin ei musta jäis kun kuivuneita murusia jäljelle. Mutta kyllä elämä ilman mun poikaystävää, ystäviä ja perhettä tuntuis hyvin tyhjältä ja turhalta, joten sanon myös ne. Niin ja kolmensuklaan juustokakkua.

Mihin kirkkoon kuulut?
Kuulun virallisesti ev. lut. kirkkoon, mutta enhän mä siellä käytännössä käy. Sleyllä (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) ja Kansanlähetyksessä mä aikani suurimmaks osaks vietän, vaikka en niihin varsinaisesti olekaan liittynyt.

Kaipaatko autolla ajamista, koska oot viimeksi ajanut?
Kyllä aika usein. Monesti, kun oon jonkun kyydissä niin tekis mieli vaan syrjäyttää kuski ja hypätä rattiin. Viimeks oon päässyt ite kuskin paikalle varmaan helmikuussa.

Mitä käsirasvaa käytät?
Bodyshopin Mango hand cream on tällä hetkellä käytössä, nam!

Miten säilytät sukkia?
Pareittain korissa, josta ne kyllä usein vaeltelee lattialle jotenkin maagisesti aina siivouksen jälkeen. Myös meijän pyykkituvan pesukoneella on läheinen suhde mun sukkiini, josta oon vähän musta..wait for it.. sukkainen. Ehe olinpa tosi hauska.

Nukahdatko koskaan jos katsot leffaa?
En ikinä. Huomatkaa sarkasmi. Oon oikeesti täysin toivoton tapaus.

Parisuhde

Missä maassa sun poikaystävä on tällä hetkellä ja mitä hän siellä tekee?

Tän hetkinen sijainti on Malesia ja tekee siellä sähköhommia laivalla. Laiva on nimeltään Logos Hope, jos se jollekin jotain sanoo :)

Tärkeimmät asiat parisuhteessa?
Yhteinen arvopohja, anteeksianto, luottamus ja omasta edusta joustaminen. Ne luo mun mielestä sen peruspohjan. Sitten tietysti kahdenkeskeinen aika ja avoin keskustelu on myös tärkeitä palikoita, joilla saadaan suhde rullaamaan paremmin.

Millon meet sun poikaystävän kanssa naimisiin? ;)
Nooo, aika näyttää aika näyttää ;) Sitten kun ollaan varmoja valmiita sitoutumaan.

Voisitko kosia itse vai onko se miehen homma?
Voisin kai, mutten halua. Ei se varsinaisesti miehen homma ole, mutta kyllä mä tykkään siitä ajatuksesta enemmän :)

Tulevaisuus

Minkä värinen on tulevaisuuden autosi?

Ei ainakaan punainen. Meidän perheellä on ollut punanen auto liian monesti, ja oon sille jo henkisesti allerginen. Tykkään mustista aika paljon ja toisaalta jotkut vaaleet värit on kivoja myös, paitsi ei ehkä syksyllä ja keväällä.. sanotaan kuitenkin vaaleensininen!

Missä tahtoisit viettää tulevaisuutesi?
Omakotitalossa jollain rauhallisella alueella kaupungin laitamilla tai jopa maalla. Sijainnista en vielä oikein mitään osaa sanoa, ei varmaan ihan pohjoisessa muttei ihan etelässäkään.

Mikä olisi hyvä jako ruuan teossa ja siivouksessa? 
Oletan, että kysymyksellä viitataan parisuhteeseen joten 50/50. Päivittäiset kotihommat on musta hyvä jakaa tasan, ja kumpikin osapuoli tekee joustavasti välillä enemmän välillä vähemmän tilanteen mukaan. Ehkä periaate mille pohjaisin väitteeni ja mihin vetäisin rajaa on se, että asioita, joita on pystyttävä yksinäänkin asuvan tekemään ilman että tarvii pyytä apua joltain, pitää molempien osapuolten tehdä. Sitten on renkaanvaihdot ja vaatteidenkorjaukset erikseen, joita voi taitojen ja kiinnostusten mukaan jakaa. Kuitenkin ihan yhtä arvostettavaa kuin musta onkin et on myös "miesten ja naisten hommia" on se, että nainen opettelee miestenkin hommia ja toisinpäin. Toistemme apunahan me täällä ollaan.

Aiotko kasta(tta)a lapsesi, jos niitä saat? Onko nimiä jo valmiina? :D
Aion kastattaa, ehdottomasti. Nimiä en oo miettinyt tai ainakaan vakavasti. Tosin täytyy kyllä myöntää, että viime kesänä hautausmaalla töissä ollessa tsekkailin hautakiviä sillä silmällä läpi, että oisko siellä mitään kivoja nimiä, mutta vielä ei kuitenkaan mikään oikein tärpännyt.  Oon vähän sillä asenteella liikenteessä, että näitä mietitään sitten, jos se joskus on ajankohtaista.

Mitä aiot tehdä eläkkeellä?
En oo koskaan miettinyt, mutta olishan se varmaan hienoa matkustella ja nähdä maailmaa, vaikka mä en mikään matkustelijaihminen olekaan. Tai ehkä haluisin olla semmonen seurakuntamummo, joka virkkaa tilkkupeittoa johonkin lähetysmaahan kirkon takapenkissä ja kertoo tarinoita eletyistä vuosista :D

Mitä uusia taitoja haluisit oppia?
Mun pitkäaikainen haaveeni on oppia kick up. Eli hyppäämään maasta selältään maaten suoraan jaloille. Haluisin myös oppia soittamaan pianoa, ukuleleä, tekemään spagaatin ja sekottamaan korttipakkaa yhdellä kädellä.

Mitä aiot tehdä tänä kesänä?
Suunnitelmissa (vielä hyvin epävarmoissa sellaisissa) olisi mennä yhteen tanssitiimiin pariks kuukaudeks romanttisiin maalaismaisemiin. Toivon niiin paljon, että se onnistuu, se ois niin unelma!

Minkälaisen kodin haluaisit? Miten sisustaisit sen?
Kaksikerroksinen puinen omakotitalo. Se ois joku vaaleen värinen ja siinä olis paljon huoneita ja hyvin tilaa majottaa vieraita. Semmonen melko tumma puu-/laminaattilattia olis täydellinen ja tiilikatto vois olla mukava. Niin ja isot ikkunat olohuoneessa ja leveät ikkunalaudat, joissa voi istua ois kivat myös! Romanttinen sisustustyyli on ihan mua. Kaikki pieni, söpö ja hempeä on kaunista ja hämärä tunnelma yhdistettynä kynttilöihin on kyllä ehdoton rakkaus.

Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti omasta työstäni nauttiva ja ihanassa omakotitalossa asuva vaimo, joka on löytänyt oman paikkansa ja tarkoituksensa, mutta toisaalta etsii sitä kuitenkin jatkuvasti jämähtämättä paikoilleen.

Osasto random

Miltä maistuvat lumihiutaleet?
Kylmältä ja valkoiselta. Ehkä vähän raudalta.

Montako päivää on seuraavaan kuunpimennykseen? 
176 päivää

Ovatko mangustit herkkäkuuloisia?
En tiedä :(

Miten saisin tehtyä susta motoristin ;) :D?
Jaa a. Musta on varmaan hyvin vaikeaa ellei mahdotonta tehdä motoristia. Tietysti voi yrittää ajelemalla lämpimällä kesäilmalla 60km/h maisemareittejä, mutta tulos ei siltikään ole taattu. Mun luonnetta voi myös tietysti hieman pehmittää hemmottelu ja yllätykset ;)

Jos kilpikonnalta otetaan kuori pois, onko se alaston vai koditon? :DDDDD
Raukkaparka. Alaston JA koditon.

Tiesiks että punssirulla ja pölynimuri on ruotsiks sama sana (dammsugare)?
No en kyllä tiennyt :D Mikä ihme edes on punssirulla??!

Jos smurffia kuristaa, minkä väriseksi se muuttuu? :D
Punaiseksi. Vaikka jonkun mielestä se varmasti näyttäis silloinkin siniseltä tai violetinkarmiininpunaisenruskeanoranssihtavaltatavaaleanhopeillaraidoilla, jos nyt palautellaan eräskin mekkosota mieleen..

To be continued...

Älä tule hyvä kakku, tule paha kakku

Arkeen palautuminen.

Vaatii kärsivällisyyttä, positiivista suhtautumista, hyväksymistä, sopeutumista ja ripauksen ei maailma tähän kaadu -asennetta.
Lopputulos vähintäänkin tyydyttävä, ellei jopa kiitettävä.

Meikäläisen arkeen palautumiseen valmistautuminen oli erittäin matalalla profiililla tapahtuvaa aivojen sähkökäyrän värähtelyä, siis lähes olematonta. Ainoa valmistautumiseni oli pieni sisäinen ja valitettavan usein myös ulkoinen negatiivinen jupina ja kauhukuvien luonti eli yhtä kuin mielen myrkytys. Oon erittäin hyvä latistamaan omaa tunnelmaani ja vellomaan siinä, jopa salaa nauttien siitä kuinka ei tarvitse yrittää olla reipas kun on jo vaipunut lamaannukseen. Silti, kaikesta huolimatta mäkin oon onnistunut luentosaliin ja koulutehtävien ääreen itseni raahaamaan.

Päätin hetki ennen arkeen palaamista, että tuo jupina saa nyt pisteen, kyllä mä yhdestä keväästä selviän. Lupasin itselleni ainakin yrittää suhtautua koulunkäyntiin kuin puhtaalta pöydältä ja asennoitua positiivisella mielellä vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. En oo oikein uskonut siihen, että itsepsyykkaamisella vois loppujen lopuks tehdä ongelmiaan pienemmäksi tai itseään iloisemmaksi. Sillon kun on paha mieli, niin silloin vaan on paha mieli. Nyt kuitenkin täytyy nöyrästi todeta, että kyllä sillä omalla suhtautumisella on osittain merkitystä. Tietysti edelleenkin olen sitä mieltä, että paha mieli saa olla silloin kun on, ei kenenkään tarvitse pinnistellä ollakseen onnellinen. Yritän kuitenkin kai sanoa sitä, että pieni asenteen päivittäminen silloin tällöin ei ole pahitteeksi, varsinkaan silloin kun asenne on jo etukäteen huono vaikka mitään ei olisi vielä sattunut.

Tulevaa on turha pelätä. "Eteenpäin!" se sanoo mummokin lumessa, miksen sitten minäkin.

Oon löytänyt tässä arjen alettua itsestäni myös uuden puolen: liitutaulurakkauden! C.S.Lewis-rakkauteen yhdistettynä onnistuin tässä yksi yö loihtimaan hieman lisää sisustusta meidän opiskelijaboksiin. Tuosta tuli kyllä ihan kivan näkönen mun mielestä, vielä kun sen sais seinälle roikkumaan niin olis täydellistä! Täytyy kyllä myöntää, et oon jo haaveillut, kuinka liitutauluja vois käyttää sitten joskus häissäkin suloisina koristeina, terveisiä vaan poikaystävälle..:--) Voih, asiasta kukkaruukkuun, oon kyllä armoton häähaaveilija.. Oon surffannut suurinpiirtein kaikki pinterestin hääkuvat läpi ja googletellut sormuksia ja mekkoja ja hääkampauksia ja ties mitä istumajärjestyskoristeluja niin että melkeen hävettää. Eihän tässä mikään kiire olis vielä, mutta toisaalta on aina kiva haaveilla, sehän on lopulta melkein paras osuus. Ehkä mun pitää joskus tehdä postaus tästäkin aiheesta ihan kuvien kera, jaksaako kukaan lukea sellaista..?

November 28: Free day

NOVEMBER 28: FREE DAY (write about anything you want)

Vähän hävettää edes kirjoittaa kyseinen otsikko tuohon. Että marraskuu, joopasen joo.. No aina ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan ja niin kävi tässäkin, että kiitollisuusprojektin viimeinen osa, jonka piti päättyä kiitospäivän tienoille päättyikin nyt ohi jopa itsenäisyys- ja lucianpäivänkin. Hups, pahoittelut siitä! Mutta en jää tuleen makaamaan ja yritän olla ihan über casual ja todeta, että on ollut kiireitä koulun ja elämän kanssa niin paljon (jep, tosi casual) etten ole jaksanut stressata blogista. Mistä kätevästi ehkä hieman notkuvan aasinsillan kautta pääsemmekin siihen, että viimeinen postaus aiheesta kiitollisuus koskee tällä kertaa rentoutumista!

Nyt kun aasit tuli puheeks niin ihan pakko mainita, että tiesittekö että aasin selässä kulkee risti? Siis tummemmat karvat muodostaa aasin selkään pitkittäisen siiman ja toisen lyhyemmän, poikittaisen viivan - aasinristin. En jaksa uskoa sen olevan sattumaa, että Jeesus ratsasti juuri aasilla Jerusalemiin ekana adventtina! Vitsit mitä symboliikkaa!

Joo, mutta takaisin pääjuoneen. Oon kiitollinen siitä, että pitkästä aikaa mulla on jo toinen (melkein) vapaailta putkeen! Siis mitä ihmettä?? Koko syksyn oon paahtanut menemään melkein jokaisen arki-illan ja usein myös viikonloppuisin jossain muualla kuin kotona. Nyt vihdoin kun joulu lähestyy ja harrastukset ja muut opiskelijaillat alkaa jäämään joulutauoille niin mulla on vihdoin vähän aikaa vaan jumittaa kotona, mikä ehkä onkin syynä siihen, et istun tässä koneen ääressä just nyt vääntämässä pitkän tauon jälkeen postausta. Tän syksyn aikana jos joskus on oppinut arvostamaan vapaailtoja! Nautin siitä, et saan vaan istua telkkarin ääressä ja neuloa sukkaa, soitella kitaraa, kattella leffoja tai kuunnella musiikkia ja datailla läppärillä ilman mitään sen suurempaa funktiota koko toiminnalle. Onkohan musta tulossa vanha? Ei sillä, etten olisi kiitollinen siitä, että mulla on elämässä menoja ja meininkejä, mutta välissä on hyvä vaan levähtää. Sen huomasin viimeistään siitä, kun viimeviikon tiistain tanssitunti peruttiin ja olin pelottavan iloinen edes siitä yhdestä vapaapäivästä, vaikka olinkin ihan täysillä suunnitellut meneväni sille tunnille riippumatta siitä, että olin jo neljättä viikkoa flunssassa ja koulutehtävien deadlinet painoi päälle. Siinä tekemisen flowssa vaan menee sokeana eteenpäin niin kauan kunnes joku katkasee sen ketjun. Joten ihmiset, ottakaa aikaa itellenne ja varsinkin nyt joulun aikana jättäkää turhat stressit taka-alalle ja r e n t o u t u k a a. Ihan totta. Sanon tän lähinnä itselleni, mutta jos joku teistä on samassa tilanteessa kun meikä niin nyt vähän niitä muttereita löysemmälle ja suupieliä ylöspäin. Maailma pyörii kyllä ilman meitäkin. (Huomatkaa mikä itsepsyykkaus..:--D)

ihmiset osaa olla kesällä tosi lepposii, mut mikä meihin iskee talvella?

Ps. Huomasin vasta nyt, että tälle postaukselle oli annettu nimeksi free day ja mä kerroin vapaapäivistä! Hassua!

November 10: A Memory

NOVEMBER 10: A MEMORY

Kiitollisuutta herättävä muisto.. viime vuotta pohdiskellessa, joka on ollut tähänastisessa elämässä mulle paras vuosi, tuli mieleen sellanenkin tapahtuma kuin talkootyöt. Opistolla opiskellessa oli siis mahdollista maksaa eri tapahtumiin osallistumisen talkootöillä ja niitä tulikin sitten muutama hetki vuoden aikana aherrettua. Erityisesti mieleen nousi sellanen maalaushomma, jossa maalattiin P:n kanssa yhen kämpän eteinen kokonaan uuteen uskoon. Siellähän me sitten päästiin paremmin tutustumaan toistemme leffamakuihin, elämäntapahtumiin ja ajatuksiin samalla kuunnellen musiikkia piristykseksi niinä pimeinä syysiltoina. Seiniin synty uus ilme kuin itsestään! Muistan myös kuinka se maali naurujen saattelemana yllättävästi pääty aina jostain syystä toistemme paidoille seinän sijasta. Voi niitä aikoja :--) Verkkokalvolle on painuneet myös kavereiden huvittuneet ilmeet ja merkitsevät katseet kun ne ihmetteli kuinka jaksettiin vaan jatkuvasti olla maalaamassa. Mutta jos joku teistä sattuu tätä lukemaan, niin trust me, meillä oikeasti oli kymmenen tuntia niitä hommia ja tehtiin ylimääräistäkin ihan vaan sitä varten että ei haluttu jättää niitä seiniä puoliksi maalatuiksi. En kyllä väitä, etteikö sitä hommaa olisi ollut kiva mennä aina jatkamaan, mutta no..te tiedätte. Oon tuosta työrupeamasta niin kiitollinen juuri siksi, että ilman sitä en tiedä oltaisko koskaan saatu aikaa tutustua toisiimme kahden kesken ihan rauhassa. Voi että. Ihania hetkiä, ihania muistoja.

November 9: A photo

NOVEMBER 9: A PHOTO

Saanko esitellä; täs me ja meijän salaiset piraatti alter egot! Tota kuvaa oli ihan sika hauska tehdä ja noita maskeerauksia myös. Tää kuva on siis viime keväältä opistolta, missä saatiin parin kaverin kanssa päähänpisto toteuttaa tuollanen kuva, mistä oltiin nähty vastaava versio jossain. Siinä vaan sitten maskeeraukset naamaan ja lattialle makaamaan. Mitäs tykkäätte meidän parroista näin parraskuussa? ;--)

November 3: A place

NOVEMBER 3. A PLACE

Koti. Siis ihan kotikoti. Se missä on viettänyt ihanan lapsuuden ennen karua opiskelijatodellisuutta. Vasta nyt alkaa tulla oikeasti ikävä.

Voi että mä ymmärrän vasta nyt kuinka rakastankaan tuota ihanaa vapautta. Rauhallisuutta, hiljaisuutta, sitä että voi seistä keskellä risteystä ilman kenkiä, hyppiä pellolla, temmeltää pihalla koiran kanssa tai vaan olla. Rauhassa. Yksin.

November 2: A role you've played

NOVEMBER 2: A ROLE YOU'VE PLAYED

Ajattelin ensin että kämppis on se mun rooli mistä oon kiitollinen, mutta sit katsoin ympärilleni. Katoin tätä kaaosta mikä tässä kämpässä vallitsee samalla miettien miten yks ihminen voi saada niin jäätävän tiskivuoren aikaseksi ja muistelin niitä kaikkia homehtuneita ruokia jääkaapissa ja sitä kuinka aina paniikissa juuri ennen vieraiden tuloa on tehtävä suursiivous kämpässä, vaikka siitä edellisestä vierailusta olis vaan tosiaan se viikko aikaa ja sitä kuinka oon valvottanut mun kämppistä joskus aamukuuteen vaan jutellen kaikesta ja myös sitä, kuinka taas jouduin laittamaan itselleni kyseisen ↓ muistutuksen kännykkään, kun oon niin monesti unohtanut ruokaa yöksi (viikoksi) pöydälle, enkä ikinä opi.

Koska kämppiksenä en oo onnistunut mitenkään loistavasti, en osaa olla siitä roolista vielä oikein kiitollinen. Tässä elämän ja kodin hallinnassa on sen verran vielä opettelua vaikka muille jakaa, että päätin lähteä miettimään roolia vähän abstraktimmalta suunnalta!

Eipä kauaa tarvinnut miettiä, kun pohdin millaseksi mun ystävät mua usein kuvailee. Hassuttelija. Rooli, josta saa ainakin yleensä olla kiitollinen. Oon usein se kaveriporukan lapsi, joka keksii että hei tehään näistä korteista rata ja ajellaan siinä leikkiautoilla(↓) tai lätätään post-it lappuja täyteen ton kaverin auton tuulilasi tai mennään tyynysotaa tai muuten vaan rikotaan sovinnaisuuden rajoja julkisilla paikoilla vaikkapa moonwalkaamalla kaupassa hyllyjen välissä. Mulle ei oo ongelma höpötellä päästäni keksittyjä juonettomia iltasatuja kavereille, käyttää kakskymppisenäkin pandapipoa tai ostaa kaverilleni 20-v synttärilahjaksi keppihevosta. Joskus on vaan hetkiä, jolloin en jaksa käyttää harmaita aivosolujani (opin muuten anatomian tenttiin lukiessa, että ne on oikeesti harmaita!!) siihen, mitä muut ajattelee. Ehkä teen sitä muuten niin paljon, että sitten kavereiden seurassa se kerääntynyt pidättyneisyys pääsee valloilleen. Mutta toisaalta, on ihanaa olla vaan rennosti ja vähän hassutella ylittämättä tyhmyyden rajoja kuitenkaan. Määrittelykysymys, määrittelykysymys. Oon huomannut et sellaisten ihmisten seurassa on helpompi olla, jotka osaa vakavoitua, mutta myös löysätä sitä kiristynyttä piponreunaa. Tällä asenteella pystyn suhtautumaan myös itteeni vähän rennommin. Tein joskus 5 vuotta sitten päätöksen, etten koskaan kasva aikuiseks. No siitä oon jo ehkä luopunut ja myöntänyt et sekin on joskus edessä, mutta lapsenmielisyydestä ja spontaanista hassuttelusta en haluais päästää kirveelläkään irti. Nautin siitä, et on hetkiä jolloin en ota itteeni niin vakavasti ja siinä pääsee nauruhermotkin vähän kutiamaan kun kavereiden kanssa hihitellään mahat kippurassa! nimim. leikittiin kerran kavereiden kanssa niissä Ikean mallihuoneissa kotia ja se oli ihan vitsin hauskaa!

Haha löysin koneeni uumenista tuosta mainitsemastani leikkiautorakentelusta pikku videonpätkän viime syksyltä :---D

Tuplatupartyt huippujengin voimin

Pari viikkoa sitten me vietettiin mun ihanan kämppiksen kanssa tuplatupareita! Ollaan tunnettu jo lapsesta asti, joten yhteisiä ystäviä on meille ehtinyt jo sen verran kertyä, että ajateltiin pitää yhteiset tuparit. Kutsuimme toki yhteisten kavereiden lisäksi myös molempien omia kamuja ja tällä sekalaisella jengillä me sitten vietettiinkin aivan huippu lauantaipäivä syöden, pelaillen ja tuntemattomiin tutustellen.

Ennen juhlia vietettiin kuitenkin pitkä ja kiireinen tovi yrittäen nostaa esiin opiskelijaboksimme kauniit ja ennenkaikkea siistit puolet hallitun (not!) kaaoksen jäljiltä, koska trust me ainakin mun huoneessa oli muuttohetkestä lähtien vallinnut enemmän tai vähemmän jatkuva opiskelijalle varsin tyypillinen kaaos. Naapuritkin varmasti arvostivat kun aloin lauantaiaamuna varmaan jo ennen kello kymmentä naputella nauloja seinään, jotta saisin kaikennäköisiä valoja, tauluja ja kuvia kiinniteltyä seinille.. Vasta viime minuuteilla juuri ennen ensimmäisten vieraiden saapumista sainkin huoneen jotenkuten esittelykelpoiseksi. Vähän jäi harmittamaan, että mitään päiväpeittoa en ollut ehtinyt saanut aikaseksi vielä hankittua, koristetyynyihinkin oli pitänyt uudet päälliset hommata ja joku söpö sisustukseen sopiva roskiskaan ei olis ollut hullumpi idea. Mutta näillä mentiin, eikä se menoa haitannut! Tärkeimpänä pointtina tuossa illassa oli kuitenkin ihanien ystävien kanssa hengaaminen, sillä eipä kai näissä opiskelijakämpissä useinkaan juuri esittelemistä ole kun tilaakin on vain se muutama hassu neliö.

Näistä kuvista tulee vaan niin hyvä mieli kun niitä voi tuijotella vaikka joka päivä tästä sängyn reunalta :---)

Käsi ylös kuka mietti, et nää kaks kuvaa on napsittu jostain päiväkodin seinältä? Mulle itelleni tuli ainakin totaalinen päiväkotifiilis, kun sinitarrailin nuo kaikki erilaiset kukkaset, perhoset ja linnut oveen kiinni :D Tää väkkärä on siis kalenteri, joka kuvaa niitä viikkoja kuinka monta P:n palaamiseen on vielä jäljellä. Halusin tehdä joka kuukauden eri värillä, jotta samalla voisin laskea kuinka monta kuukautta on vielä jäljellä, joten tällä selityksellä yritän antaa anteeks itelleni sen överivärikkyyden. Lapsellinen tai ei, mut on ihanan vapauttavaa viikon päätteeks repiä yks kuva tosta seinästä irti, se jotenkin konkretisoi ajan kulkua!

Aluks aateltiin et eihän meidän ruoka riitä mihinkään, mut sitä vaan tuli ja tuli lisää joka tuutista, niin että lopulta jaeltiin sitä vieraille mukaan heidän lähtiessään kotiin ja nautiskeltiin herkuista vielä seuraavanakin päivänä. Ruuan määrästä kertoo ehkä jotain myös se, että koin melkein huonoa omaatuntoa, kun lähdin seuraavana päivänä itse syyslomalle porukoita moikkaamaan ja jätin kämppiksen tänne yksin tuhoamaan jäätävää ruokavuorta. Mutta Luojalle kiitos, se todellakin riitti ruokkimaan näiden kaikkien kenkäparien omistajien suut!

Tää kuva ei todellakaan anna arvoa kaikkien aikojen kulutetuimmalle, tykätyimmästä tykätyimmälle, pelätyimmistä pelätyimmille, pelien kuninkaalle, Bangille. Aah mä niin rakastan tätä peliä ja se on kautta vuosien ollut hitti ainakin sillä opistolla missä viime vuonna aikani vietin, tähän peliin ei vaan kyllästy! Mut joka tapauksessa tää epäselvä ikuistus yrittää kuvata sitä, että kyllä niiden vieraiden kanssa on muutakin tehty kuin syöty!

Ja lopuksi haluttin että vieraat jättää pienen palan itestään meille muistoksi yhteiseen "vieraskirjaan". Seinälle sai illan aikana käydä raapustamassa jos minkälaista piirustusta tai kirjoitusta mitä halusi, ja niitähän oli sitten jälkeenpäin niin kiva lueskella ettei tuota lappua oo vieläkään irrotettu eteisen seinästä! Iloisia hymähdyksiä jälkikäteen herättivät myös saapumisselfiet, joita haluttiin jokaisen vieraan kanssa ottaa heidän ilmestyessään paikalle sekä toivottavasti-ei-niin-kiusallinen tutustumisleikki, jossa itsensä esittelemisen sijaan vieraat saivat esitellä toinen toisensa paljastaen heistä noloja faktoja muille kanssavieraille. 

Ihan huippujengi oli kyllä koossa ja saatiin viettää aivan huippuilta! Tästä illasta riittää hymyiltävää vielä pitkälle :--)