Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsenmielisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsenmielisyys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

November 9: A photo

NOVEMBER 9: A PHOTO


Saanko esitellä; täs me ja meijän salaiset piraatti alter egot! Tota kuvaa oli ihan sika hauska tehdä ja noita maskeerauksia myös. Tää kuva on siis viime keväältä opistolta, missä saatiin parin kaverin kanssa päähänpisto toteuttaa tuollanen kuva, mistä oltiin nähty vastaava versio jossain. Siinä vaan sitten maskeeraukset naamaan ja lattialle makaamaan. Mitäs tykkäätte meidän parroista näin parraskuussa? ;--)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

November 2: A role you've played

NOVEMBER 2: A ROLE YOU'VE PLAYED

Ajattelin ensin että kämppis on se mun rooli mistä oon kiitollinen, mutta sit katsoin ympärilleni. Katoin tätä kaaosta mikä tässä kämpässä vallitsee samalla miettien miten yks ihminen voi saada niin jäätävän tiskivuoren aikaseksi ja muistelin niitä kaikkia homehtuneita ruokia jääkaapissa ja sitä kuinka aina paniikissa juuri ennen vieraiden tuloa on tehtävä suursiivous kämpässä, vaikka siitä edellisestä vierailusta olis vaan tosiaan se viikko aikaa ja sitä kuinka oon valvottanut mun kämppistä joskus aamukuuteen vaan jutellen kaikesta ja myös sitä, kuinka taas jouduin laittamaan itselleni kyseisen ↓ muistutuksen kännykkään, kun oon niin monesti unohtanut ruokaa yöksi (viikoksi) pöydälle, enkä ikinä opi.


Koska kämppiksenä en oo onnistunut mitenkään loistavasti, en osaa olla siitä roolista vielä oikein kiitollinen. Tässä elämän ja kodin hallinnassa on sen verran vielä opettelua vaikka muille jakaa, että päätin lähteä miettimään roolia vähän abstraktimmalta suunnalta!

Eipä kauaa tarvinnut miettiä, kun pohdin millaseksi mun ystävät mua usein kuvailee. Hassuttelija. Rooli, josta saa ainakin yleensä olla kiitollinen. Oon usein se kaveriporukan lapsi, joka keksii että hei tehään näistä korteista rata ja ajellaan siinä leikkiautoilla(↓) tai lätätään post-it lappuja täyteen ton kaverin auton tuulilasi tai mennään tyynysotaa tai muuten vaan rikotaan sovinnaisuuden rajoja julkisilla paikoilla vaikkapa moonwalkaamalla kaupassa hyllyjen välissä. Mulle ei oo ongelma höpötellä päästäni keksittyjä juonettomia iltasatuja kavereille, käyttää kakskymppisenäkin pandapipoa tai ostaa kaverilleni 20-v synttärilahjaksi keppihevosta. Joskus on vaan hetkiä, jolloin en jaksa käyttää harmaita aivosolujani (opin muuten anatomian tenttiin lukiessa, että ne on oikeesti harmaita!!) siihen, mitä muut ajattelee. Ehkä teen sitä muuten niin paljon, että sitten kavereiden seurassa se kerääntynyt pidättyneisyys pääsee valloilleen. Mutta toisaalta, on ihanaa olla vaan rennosti ja vähän hassutella ylittämättä tyhmyyden rajoja kuitenkaan. Määrittelykysymys, määrittelykysymys. Oon huomannut et sellaisten ihmisten seurassa on helpompi olla, jotka osaa vakavoitua, mutta myös löysätä sitä kiristynyttä piponreunaa. Tällä asenteella pystyn suhtautumaan myös itteeni vähän rennommin. Tein joskus 5 vuotta sitten päätöksen, etten koskaan kasva aikuiseks. No siitä oon jo ehkä luopunut ja myöntänyt et sekin on joskus edessä, mutta lapsenmielisyydestä ja spontaanista hassuttelusta en haluais päästää kirveelläkään irti. Nautin siitä, et on hetkiä jolloin en ota itteeni niin vakavasti ja siinä pääsee nauruhermotkin vähän kutiamaan kun kavereiden kanssa hihitellään mahat kippurassa! nimim. leikittiin kerran kavereiden kanssa niissä Ikean mallihuoneissa kotia ja se oli ihan vitsin hauskaa!



Haha löysin koneeni uumenista tuosta mainitsemastani leikkiautorakentelusta pikku videonpätkän viime syksyltä :---D

lauantai 1. marraskuuta 2014

November 1: A person

NOVEMBER 1: A PERSON

Ihminen, josta olen ihan äärettömän kiitollinen, niin kiitollinen ettei sanat riitä, on mun poikaystävä. Kukaan ei arvannut, eihän? Yritän nyt kovasti miettiä miten kertoisin aiheesta ilman jäätävää clichévuorta, mut pelkään et epäonnistun siinä. 

Lapsellisuus, lapsenmielisyys,
rentous, vapaus olla,
samaan aikaan aikuisuus, kypsyys,
se että puhutaan asioista,
rukoillaan,
ajellaan,
unelmoidaan,
luotetaan tulevaan,
luotetaan Jumalaan.

On asioita, joista saa olla kiitollinen ja asioita, joista saa olla ihan mielettömän kiitollinen Tää lista kuvaa ajatuksia tuosta jälkimmäisestä. Niistä asioista, jotka saa mut 'roska' silmäkulmassa sanomaan KLS, kiitän Luojaani sinusta ja halaamaan tiukasti. Niistä asioista, jotka saa mun sydämen pakahtumaan ikävästä, sillon kun kaipaa sitä joka ymmärtää. Ja niistä, jotka saa vaan yksinkertaisesti hymyn suupieliin kun katsoo vanhoja videoita, joissa järki on heitetty narikkaan ja portaita laskeudutaan kävelyn sijasta vatsallaan liukuen. Kiitos ja ylistys Herralle, joka luo tuollasia persoonia!


lauantai 25. lokakuuta 2014

Tuplatupartyt huippujengin voimin

Pari viikkoa sitten me vietettiin mun ihanan kämppiksen kanssa tuplatupareita! Ollaan tunnettu jo lapsesta asti, joten yhteisiä ystäviä on meille ehtinyt jo sen verran kertyä, että ajateltiin pitää yhteiset tuparit. Kutsuimme toki yhteisten kavereiden lisäksi myös molempien omia kamuja ja tällä sekalaisella jengillä me sitten vietettiinkin aivan huippu lauantaipäivä syöden, pelaillen ja tuntemattomiin tutustellen.

Ennen juhlia vietettiin kuitenkin pitkä ja kiireinen tovi yrittäen nostaa esiin opiskelijaboksimme kauniit ja ennenkaikkea siistit puolet hallitun (not!) kaaoksen jäljiltä, koska trust me ainakin mun huoneessa oli muuttohetkestä lähtien vallinnut enemmän tai vähemmän jatkuva opiskelijalle varsin tyypillinen kaaos. Naapuritkin varmasti arvostivat kun aloin lauantaiaamuna varmaan jo ennen kello kymmentä naputella nauloja seinään, jotta saisin kaikennäköisiä valoja, tauluja ja kuvia kiinniteltyä seinille.. Vasta viime minuuteilla juuri ennen ensimmäisten vieraiden saapumista sainkin huoneen jotenkuten esittelykelpoiseksi. Vähän jäi harmittamaan, että mitään päiväpeittoa en ollut ehtinyt saanut aikaseksi vielä hankittua, koristetyynyihinkin oli pitänyt uudet päälliset hommata ja joku söpö sisustukseen sopiva roskiskaan ei olis ollut hullumpi idea. Mutta näillä mentiin, eikä se menoa haitannut! Tärkeimpänä pointtina tuossa illassa oli kuitenkin ihanien ystävien kanssa hengaaminen, sillä eipä kai näissä opiskelijakämpissä useinkaan juuri esittelemistä ole kun tilaakin on vain se muutama hassu neliö.



Näistä kuvista tulee vaan niin hyvä mieli kun niitä voi tuijotella vaikka joka päivä tästä sängyn reunalta :---)



Käsi ylös kuka mietti, et nää kaks kuvaa on napsittu jostain päiväkodin seinältä? Mulle itelleni tuli ainakin totaalinen päiväkotifiilis, kun sinitarrailin nuo kaikki erilaiset kukkaset, perhoset ja linnut oveen kiinni :D Tää väkkärä on siis kalenteri, joka kuvaa niitä viikkoja kuinka monta P:n palaamiseen on vielä jäljellä. Halusin tehdä joka kuukauden eri värillä, jotta samalla voisin laskea kuinka monta kuukautta on vielä jäljellä, joten tällä selityksellä yritän antaa anteeks itelleni sen överivärikkyyden. Lapsellinen tai ei, mut on ihanan vapauttavaa viikon päätteeks repiä yks kuva tosta seinästä irti, se jotenkin konkretisoi ajan kulkua!


Aluks aateltiin et eihän meidän ruoka riitä mihinkään, mut sitä vaan tuli ja tuli lisää joka tuutista, niin että lopulta jaeltiin sitä vieraille mukaan heidän lähtiessään kotiin ja nautiskeltiin herkuista vielä seuraavanakin päivänä. Ruuan määrästä kertoo ehkä jotain myös se, että koin melkein huonoa omaatuntoa, kun lähdin seuraavana päivänä itse syyslomalle porukoita moikkaamaan ja jätin kämppiksen tänne yksin tuhoamaan jäätävää ruokavuorta. Mutta Luojalle kiitos, se todellakin riitti ruokkimaan näiden kaikkien kenkäparien omistajien suut!



Tää kuva ei todellakaan anna arvoa kaikkien aikojen kulutetuimmalle, tykätyimmästä tykätyimmälle, pelätyimmistä pelätyimmille, pelien kuninkaalle, Bangille. Aah mä niin rakastan tätä peliä ja se on kautta vuosien ollut hitti ainakin sillä opistolla missä viime vuonna aikani vietin, tähän peliin ei vaan kyllästy! Mut joka tapauksessa tää epäselvä ikuistus yrittää kuvata sitä, että kyllä niiden vieraiden kanssa on muutakin tehty kuin syöty!


Ja lopuksi haluttin että vieraat jättää pienen palan itestään meille muistoksi yhteiseen "vieraskirjaan". Seinälle sai illan aikana käydä raapustamassa jos minkälaista piirustusta tai kirjoitusta mitä halusi, ja niitähän oli sitten jälkeenpäin niin kiva lueskella ettei tuota lappua oo vieläkään irrotettu eteisen seinästä! Iloisia hymähdyksiä jälkikäteen herättivät myös saapumisselfiet, joita haluttiin jokaisen vieraan kanssa ottaa heidän ilmestyessään paikalle sekä toivottavasti-ei-niin-kiusallinen tutustumisleikki, jossa itsensä esittelemisen sijaan vieraat saivat esitellä toinen toisensa paljastaen heistä noloja faktoja muille kanssavieraille. 

Ihan huippujengi oli kyllä koossa ja saatiin viettää aivan huippuilta! Tästä illasta riittää hymyiltävää vielä pitkälle :--)

perjantai 5. syyskuuta 2014

uskottavuuden rippeiden varjelua

Heissan ihmiset! Tässä on mennyt nyt  useempi päivä, etten oo juuri edes ehtinyt tai jaksanut ajatella blogia. On ollut hetkiä, jollon ois vaan halunnut vajota tiedostamattomaan tilaan, jossa ei tajua eikä tunne mitään, mut ehkä niistä fiiliksistä joskus myöhemmin.. Nyt on taas toistaseks vähän valosampi mieli ja jaksan tännekin jotain kirjotella.

Eilen heräsin todellisuuteen, et mulla ei oo mitään vihkoa mihin kirjottaa muistiinpanoja seuraavan päivän anatomian ja fysiologian luentoa varten! Kirjakauppaanhan en olisi ehtinyt, joten aloin tutkimaan, mitä olis tehtävissä ja mitä multa kotoa löytyis sen sijaan, että olisin perehtynyt tulevan luennon materiaaleihin..hups.

Löysin tällasen ikivanhan varmaan jostain ala-asteajoilta olevan ihan perusvihon, joka oli melkein tyhjä. Siinä oli tietenkin joku nolo tarra, jota yitän tässä kovasti sormella peittää ja kannessakin teksti "luontovihko" mitä ikinä se sitten on mahtanut pikkunhennun päässä tarkottaakaan vihossa, jonka sisältä löytyi yks piirretty heppa :D


Jooo no, on varmaan sanomattakin selvää, että halusin suojella uskottavuuttani peittämällä kannet jollain. Pyörin kämppää epätoivosena ympäri edestakasin löytääkseni jotain, millä tuon ulkomuotoa saisi vähän nätimmäks (tai edes vähemmän noloksi!!) Lopulta löysin jonkun vanhan julisteen, jota en aio seinälle laittaa ja aattelin et miksikäs ei, kuka kieltää mua päällystämästä sillä vihkoja.



Leikkelin julisteen uuteen uskoon ja länttäsin vihkoon kiinni. Päälle vielä leikkasin harmaasta kartongista lätkän, johon kirjotin, mitä vihko sisältää.



Lopuksi päällystin kirjan vielä muovilla, että kaikki liikkuvat osaset pysyy kasassa, sillä enhän tietenkään löytänyt täältä muuttokaaoksen keskeltä (on muuten äärimmäisen kätevä keino laittaa kaikki muutokaaoksen piikkin) liimaa mistään...

Tässä lopputulos! Huomatkaa ukkeli, joka sattu julisteessa olemaan just sopivasti näin anatomiaa ja fysiologiaa ajatellen. Nyt kelpaa tätäkin luontovihkoa kantaa koulussa mukana!



perjantai 22. elokuuta 2014

Tästä se lähtee ÄN-YY-TEE-NYT!

Heipsan! Eka postaus on aina se vaikein. Mutta nou hätä, ajattelin pienen esittelyn olevan tarpeen. Aloitetaanpa blogin nimestä.

Maa meri taivas

Okei, kaikki tietää sen leikin, jota aina pienenä tahkottiin koulun liikuntatunneilla tai muuten vaan kavereitten kanssa hiki hatussa? Se tuskallinen juoksuleikki, jossa juostaan kentän toisesta päästä toiseen päähän sen mukaan huudetaanko "maa", "meri" vai "taivas". Ja jos olit vika, niin voi sitä häpeetä ku olit niin hidas. Anteeks, jos nostin teidän traumat pintaan, toivottavasti tää oli edes jonkun lempileikki.. Tästä on myös maa, meri, laiva tai auto, juna, lentokone -versioita, mutta samasta leikistä on kuitenkin kyse. Pointti ei nyt kuitenkaan oo siinä, miten tää leikki menee tai kuka on nopein juoksija, vaan siinä mitä tää nimi merkitsee mulle ja mitä se kertoo tän blogin sisällöstä.

Maa meri taivas -nimi pamahti yhtäkkiä mun mieleen kuumana työpäivänä, ja jäi sitten mielen perukoille kummittelemaan, niin että mun oli pakko ottaa se käyttöön. Maa kuvaa mun elämää täällä Suomen maaperällä kera uuden alkavan opiskelijaelämän ekassa omassa kodissa. Meri taas kertoo siitä, kuinka mun poikaystävä on lähtenyt pari päivää sitten 13 kuukaudeksi merille maailman toiselle puolen seilaamaan. Varoitus! Blogi tulee sisältämään varmasti paljon itkupotkuraivari-vuodatusta ja ikävän läpikäymistä, take it or leave it. Taivas taas kuvastaa sitä, kuinka mun elämässä on kuitenkin aina toinenkin todellisuus, josta saan toivoa ja jota voin porskutella menemään jo täällä maan päällä - taivaselämä. Parasta mitä voi olla :) Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä (kaverit tietää mistä puhun) ei saa unohtaa nimen neljättä merkitystä! Maa, meri, taivashan on ennenkaikkea leikki. Oon kuullut huhua, että oon luonteeltani lapsenmielinen (kieltäydyn käyttämästä sanaa lapsellinen, vaikka se ehkä tässä tapauksessa olis tarpeen) ja tunnen oloni useemmin kun laki sallii reilusti alle kakskymppiseks, ja mä nautin siitä! Varautukaa.

Oon henkisesti varautunu siihen, et tää blogi saattaa tän vuoden aikana kallistuu aika paljon tuon meren puolelle.  Haluun, et blogi on mulle sellanen paikka, johon saan purkaa asioita, fiiliksiä ja ajatuksia ikävästä, peloista ja huolista ja käydä niitä läpi. Samalla tottakai toivon, että joku joka on vastaavassa tilanteessa (inttileski, vaihtarileski tai muuten vaan ikävää läpikäyvä) vois saada siitä jotain itelleen. Pahoittelut, jos tekstistä tulee liian synkkää, yritän kertoo myös niistä valopilkuista mun elämässä.

Ruudun takana

Lopuks vielä pari sanaa musta. Oon siis parikymppinen naisenalku, ja oon juuri aloittamassa toimintaterapian opiskelua.  Luonteeltani oon ehdottomasti tunnelmaihminen ja yritän nauttia elämän pienistä iloista. Mä rakastan tanssimista, kirpparilöytöjä, sitä kun oppii soittamaan jotain uutta kitaralla, käsillä näpertämistä sisustushömppäjutuista villasukkiin, ihmisten kanssa ajan viettämistä, yhteisistä hetkistä nauttimista, tunnelmointia, kynttilöitä, sitä kun musa soi hiljasella taustalla ja voi vaan olla ja hengittää, jakaa asioita, rohkasta toista, muistella yhteisiä juttuja. Rakastan mun maailmanmatkaajaa, Jumalan johdatusta, ihmeitä, sitä rakkautta mitä saan kokea, kesäpäiviä, kun tuntuu et aika pysähtyy, luonnon kauneutta, elämää.



Tervetuloa seurailemaan mun elämää, ja toivottavasti saamaan siitä myös jotain irti. En haluu kirjottaa tätä blogia pelkästään itelleni, vaan toivon et se vois olla piristyksenä, vertaistukena tai vaikka vaan ajankuluna jollekin teille. Let's see, mitä aika tuo tulleessaan!