Mitä varten blogi syntyi ja kuka sitä kirjoittaa?

Maa meri taivas

Okei, kaikki tietää sen leikin, jota aina pienenä tahkottiin koulun liikuntatunneilla tai muuten vaan kavereitten kanssa hiki hatussa? Se tuskallinen juoksuleikki, jossa juostaan kentän toisesta päästä toiseen päähän sen mukaan huudetaanko "maa", "meri" vai "taivas". Ja jos olit vika, niin voi sitä häpeetä ku olit niin hidas. Anteeks, jos nostin teidän traumat pintaan, toivottavasti tää oli edes jonkun lempileikki.. Tästä on myös maa, meri, laiva tai auto, juna, lentokone -versioita, mutta samasta leikistä on kuitenkin kyse. Pointti ei nyt kuitenkaan oo siinä, miten tää leikki menee tai kuka on nopein juoksija, vaan siinä mitä tää nimi merkitsee mulle ja mitä se kertoo tän blogin sisällöstä.

Maa meri taivas -nimi pamahti yhtäkkiä mun mieleen kuumana työpäivänä, ja jäi sitten mielen perukoille kummittelemaan, niin että mun oli pakko ottaa se käyttöön. Maa kuvaa mun elämää täällä Suomen maaperällä kera uuden alkavan opiskelijaelämän ekassa omassa kodissa. Meri taas kertoo siitä, kuinka mun poikaystävä on lähtenyt elokuussa 2014 13 kuukaudeksi merille maailman toiselle puolen seilaamaan. Varoitus! Blogi tulee sisältämään varmasti paljon itkupotkuraivari-vuodatusta ja ikävän läpikäymistä, take it or leave it. Taivas taas kuvastaa sitä, kuinka mun elämässä on kuitenkin aina toinenkin todellisuus, josta saan toivoa ja jota voin porskutella menemään jo täällä maan päällä - taivaselämä. Parasta mitä voi olla :) Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä (kaverit tietää mistä puhun) ei saa unohtaa nimen neljättä merkitystä! Maa, meri, taivashan on ennenkaikkea leikki. Oon kuullut huhua, että oon luonteeltani lapsenmielinen (kieltäydyn käyttämästä sanaa lapsellinen, vaikka se ehkä tässä tapauksessa olis tarpeen) ja tunnen oloni useemmin kun laki sallii reilusti alle kakskymppiseks, ja mä nautin siitä! Varautukaa.

Oon henkisesti varautunu siihen, et tää blogi saattaa tän vuoden aikana kallistuu aika paljon tuon meren puolelle.  Haluun, et blogi on mulle sellanen paikka, johon saan purkaa asioita, fiiliksiä ja ajatuksia ikävästä, peloista ja huolista ja käydä niitä läpi. Samalla tottakai toivon, että joku joka on vastaavassa tilanteessa (inttileski, vaihtarileski tai muuten vaan ikävää läpikäyvä) vois saada siitä jotain itelleen. Pahoittelut, jos tekstistä tulee liian synkkää, yritän kertoo myös niistä valopilkuista mun elämässä.

Ruudun takana

Lopuks vielä pari sanaa musta. Oon siis parikymppinen naisenalku, ja oon juuri aloittamassa toimintaterapian opiskelua.  Luonteeltani oon ehdottomasti tunnelmaihminen ja yritän nauttia elämän pienistä iloista. Mä rakastan tanssimista, kirpparilöytöjä, sitä kun oppii soittamaan jotain uutta kitaralla, käsillä näpertämistä sistushömppäjutuista villasukkiin, ihmisten kanssa ajan viettämistä, yhteisistä hetkistä nauttimista, tunnelmointia, kynttilöitä, sitä kun musa soi hiljasella taustalla ja voi vaan olla ja hengittää, jakaa asioita, rohkasta toista, muistella yhteisiä juttuja. Rakastan mun maailmanmatkaajaa, Jumalan johdatusta, ihmeitä, sitä rakkautta mitä saan kokee, kesäpäiviä, kun tuntuu et aika pysähtyy, luonnon kauneutta, elämää.

Tervetuloa seurailemaan mun elämää, ja toivottavasti saamaan siitä myös jotain irti. En haluu kirjottaa tätä blogia pelkästään itelleni, vaan toivon et se vois olla piristyksenä, vertaistukena tai vaikka vaan ajankuluna jollekin teille. Let's see, mitä aika tuo tulleessaan!