Älä tule hyvä kakku, tule paha kakku

Arkeen palautuminen.

Vaatii kärsivällisyyttä, positiivista suhtautumista, hyväksymistä, sopeutumista ja ripauksen ei maailma tähän kaadu -asennetta.
Lopputulos vähintäänkin tyydyttävä, ellei jopa kiitettävä.

Meikäläisen arkeen palautumiseen valmistautuminen oli erittäin matalalla profiililla tapahtuvaa aivojen sähkökäyrän värähtelyä, siis lähes olematonta. Ainoa valmistautumiseni oli pieni sisäinen ja valitettavan usein myös ulkoinen negatiivinen jupina ja kauhukuvien luonti eli yhtä kuin mielen myrkytys. Oon erittäin hyvä latistamaan omaa tunnelmaani ja vellomaan siinä, jopa salaa nauttien siitä kuinka ei tarvitse yrittää olla reipas kun on jo vaipunut lamaannukseen. Silti, kaikesta huolimatta mäkin oon onnistunut luentosaliin ja koulutehtävien ääreen itseni raahaamaan.

Päätin hetki ennen arkeen palaamista, että tuo jupina saa nyt pisteen, kyllä mä yhdestä keväästä selviän. Lupasin itselleni ainakin yrittää suhtautua koulunkäyntiin kuin puhtaalta pöydältä ja asennoitua positiivisella mielellä vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. En oo oikein uskonut siihen, että itsepsyykkaamisella vois loppujen lopuks tehdä ongelmiaan pienemmäksi tai itseään iloisemmaksi. Sillon kun on paha mieli, niin silloin vaan on paha mieli. Nyt kuitenkin täytyy nöyrästi todeta, että kyllä sillä omalla suhtautumisella on osittain merkitystä. Tietysti edelleenkin olen sitä mieltä, että paha mieli saa olla silloin kun on, ei kenenkään tarvitse pinnistellä ollakseen onnellinen. Yritän kuitenkin kai sanoa sitä, että pieni asenteen päivittäminen silloin tällöin ei ole pahitteeksi, varsinkaan silloin kun asenne on jo etukäteen huono vaikka mitään ei olisi vielä sattunut.

Tulevaa on turha pelätä. "Eteenpäin!" se sanoo mummokin lumessa, miksen sitten minäkin.

Oon löytänyt tässä arjen alettua itsestäni myös uuden puolen: liitutaulurakkauden! C.S.Lewis-rakkauteen yhdistettynä onnistuin tässä yksi yö loihtimaan hieman lisää sisustusta meidän opiskelijaboksiin. Tuosta tuli kyllä ihan kivan näkönen mun mielestä, vielä kun sen sais seinälle roikkumaan niin olis täydellistä! Täytyy kyllä myöntää, et oon jo haaveillut, kuinka liitutauluja vois käyttää sitten joskus häissäkin suloisina koristeina, terveisiä vaan poikaystävälle..:--) Voih, asiasta kukkaruukkuun, oon kyllä armoton häähaaveilija.. Oon surffannut suurinpiirtein kaikki pinterestin hääkuvat läpi ja googletellut sormuksia ja mekkoja ja hääkampauksia ja ties mitä istumajärjestyskoristeluja niin että melkeen hävettää. Eihän tässä mikään kiire olis vielä, mutta toisaalta on aina kiva haaveilla, sehän on lopulta melkein paras osuus. Ehkä mun pitää joskus tehdä postaus tästäkin aiheesta ihan kuvien kera, jaksaako kukaan lukea sellaista..?