Uuden vuoden toiveita ja tasapainottelua

Vuosi 2014

Well, it's been a year..

Vuosi 2014 on ollut riemua, hammasten kiristystä, itkua, rakastumista, uskaltamista, yrittämistä, epäonnistumista, pelkoa, luopumista, ymmärtämistä, uuden oppimista, kaaoksen hallintaa, siinä erittäin hyvin epäonnistumista, henkistä kasvua, kivuliasta sellaista, toimettomuutta, kykenemättömyyttä, kahta erityyppistä opiskelua, jotka ovat keskenään kuin yö ja päivä, jatkuvaa uusiin ihmisiin tutustumista, uusia ystävyyssuhteita, rukousta, ikävää, raskasta työntekoa, esiintymistä, rytmihäiriöitä, junassa istumista, yhteisöllisyyttä, yllätyssynttäreitä, lasersotaa, geokätköilyn ihmettelyä, 7h skypemaratoneja (oh boy..), itsensä nolaamista, tanssia, ikean lattioiden ja pikakassojen kuluttamista, tupareita, häpeää, hyväksymistä, muuttoa, muutosta, itsensä ylittämistä ja epäonnistuneita fudgeja.

Riippumatta siitä kuinka paljon ihania asioita tuohon vuoteen on mahtunut, oon oikeestaan aika ilonen, että se on takanapäin. Tuntuu, että joku asia on nyt paketoitu ja voin ryhtyä avaamaan uusia kääreitä sellaisesta paketista jota en ole ennen hypistellyt käsissäni. Hassua. Ihan kuin yksi yö muka muuttaisi kaiken ja nyt voisin aloittaa 'puhtaalta pöydältä', vaikka ihan samalla tavalla tänään on päivä kuin eilenkin ja elämä jatkuu. Ehkä ihminen tarvitsee tällaisia välinollauksia elämäänsä, jolloin voi miettiä menneitä hetkiä ja aloittaa uuden ajanjakson elämässään. Vähän samalta musta tuntuu myös aina kun joulu- tai kesäloma alkaa ja tuntuu, että joku asia on saatu päätökseen ja voi keskittyä johonkin täysin uuteen. Ei sillä, että uskoisin sen ajanjakson muuttavan sinänsä elämää millään tavalla, sillä vanhat asiat roikkuu silti meissä mukana ja hyvä niin, mutta ehkä meidän ihmisten on helpompi käsittää ja käsitellä asioita pienemmissä erissä. Joten nyt ryhdyn pelaamaan seuraavaa erää ja odottamaan uusia haasteita, joita tuo sama vanha arki tuo tullessaan.

Erityisesti vuoden loppupuolisko oli mulle rankka ja haluan jopa mielelläni jättää sen taakse, mutta silti joku osa musta yrittää kuitenkin ravistella päätänsä ja huutaa "en haluu, en haluu, en haluu" ja pyristellä irti siitä velvollisuudesta ottaa uus vuosi vastaan. Oon vähän "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -fiiliksellä vielä, ja pelkään mitä kaikkea vuosi tuo tullessaan, mutta toivon, et asiat ja mun asennoituminen muuttuu vielä. Mulle vuoden vaihtuminen on muutenkin usein hämmentävän vaikee juttu. Tuntuu et vuoden loppuun asti voi vaan rentoutua siinä ihanassa lomatunnelmassa ja siinä tunteessa et on saavuttanut jotain ja päässyt jo näin pitkälle, mutta heti kun vuosi vaihtuu iskee ahdistus päälle. Jotenkin sen miettiminen, et nyt pitää taas alottaa uusi lukukausi ja handlata kauhea työmäärä mitä kevät tuo tullessaan ja hakea kesätöitä ja tehdä hyvä vaikutus työnantajiin ja olla jotenkin niin uusien tuulien ja uusien kujeiden huipulla että ja tehdä ties mitä lupauksia olla parempi minä puskee niin voimalla päälle, että mulle tulee henkinen oksennusreaktio. En halua, enkä pysty vastaanottamaan mitään, en pitämään mitään uutta sisälläni. Muutokset. Pelottavat muutokset. Mun pitää olla enemmän, parempi, paras. Paras vuosi ikinä. Hyi.

Näiden kahden mielikuvan välillä mun on vaan opeteltava tasapainoilemaan. Hellitettävä otetta etukäteen stressaamisesta, päästettävä irti kauhukuvien luomisesta ja vaan toisinaan go with the flow. Tänä vuonna aion ottaa askeleen sen edistämiseks. Ollaan mun rakkaiden pisimpään tunnettujen ystävien kanssa vakaasti päätetty tuhota tää tammikuun 1. päivän masis. Sallikaa mun olla hieman dramaattinen, mut ollaan päätetty olla sitä vahvempia, hyppiä sen päällä riemuiten sen selättämisestä ja murskata se niin pieniks palasiks ettei niitä enää osaa yhdistää edes suurennuslasin avulla. Miten? Kokoonnutaan yhteen ja tehään jotain superkivaa sen sijaan, että vaan vellottais kotona miettimässä tulevaisuutta ja maalailemassa kauhuskenaarioita seinille. Toimiiko? En tiedä, mutta on hyvä yrittää edes jotain.

Ja vielä. Koska tää postaus on jo yks maratoni, niin miksipä rikkoa kaavaa. Sanon vielä sanasen mun uuden vuoden lupauksista toiveista. En uskalla tehdä lupauksia, koska tiedän ottavani niistä paineita enkä muutenkaan haluais olla ihminen joka tekee lupauksia, joita ei voi varmasti pitää. Siispä tässäpä muutama ympäripyöreä.

Eli 7 toivetta vuodelle 2015:

 1. Tottakai rakkaan paluu Suomeen 
 2. Itseni ja erilaisuuden hyväksyminen ja oman persoonan ymmärtäminen  tää on ehkä just sitä parempi minä -osastoa, mutta psyykkaan itteeni toistelemalla itselleni tän olevan vaan toive, ei armoton lupaus
 3. Rakkaiden ystävien näkeminen ja ystävyyssuhteista huolehtiminen  toisaalta eräs ystäväni sanoi viisaasti, että on ihanaa kun ei välttämättä tarvi huolehtia ja ottaa stressiä jatkuvasta yhteydenpidosta, vaan voi jatkaa aina siitä mihin on jääty kun seuraavan kerran nähdään. Musta oikeen hieno oivallus!
 4. Foam rollerin hankkiminen ja sillä itseni kiduttaminen 
 5. Upee yhteisöllisyys, mitä edellinenkin vuosi oli pullollaan 
 6. Ekasta opiskeluvuodesta selviytyminen 
 7. Opiskelijabudjetin ruokareseptien pävitys  Vinkkejä, anyone?