NOVEMBER 10: A MEMORY
Kiitollisuutta herättävä muisto.. viime vuotta pohdiskellessa, joka on ollut tähänastisessa elämässä mulle paras vuosi, tuli mieleen sellanenkin tapahtuma kuin talkootyöt. Opistolla opiskellessa oli siis mahdollista maksaa eri tapahtumiin osallistumisen talkootöillä ja niitä tulikin sitten muutama hetki vuoden aikana aherrettua. Erityisesti mieleen nousi sellanen maalaushomma, jossa maalattiin P:n kanssa yhen kämpän eteinen kokonaan uuteen uskoon. Siellähän me sitten päästiin paremmin tutustumaan toistemme leffamakuihin, elämäntapahtumiin ja ajatuksiin samalla kuunnellen musiikkia piristykseksi niinä pimeinä syysiltoina. Seiniin synty uus ilme kuin itsestään! Muistan myös kuinka se maali naurujen saattelemana yllättävästi pääty aina jostain syystä toistemme paidoille seinän sijasta. Voi niitä aikoja :--) Verkkokalvolle on painuneet myös kavereiden huvittuneet ilmeet ja merkitsevät katseet kun ne ihmetteli kuinka jaksettiin vaan jatkuvasti olla maalaamassa. Mutta jos joku teistä sattuu tätä lukemaan, niin trust me, meillä oikeasti oli kymmenen tuntia niitä hommia ja tehtiin ylimääräistäkin ihan vaan sitä varten että ei haluttu jättää niitä seiniä puoliksi maalatuiksi. En kyllä väitä, etteikö sitä hommaa olisi ollut kiva mennä aina jatkamaan, mutta no..te tiedätte. Oon tuosta työrupeamasta niin kiitollinen juuri siksi, että ilman sitä en tiedä oltaisko koskaan saatu aikaa tutustua toisiimme kahden kesken ihan rauhassa. Voi että. Ihania hetkiä, ihania muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Raapusta postilaatikkoon kommentti tai kaksi,
saat sillä päiväni iloisemmaksi.
Risuja tai ruusuja valita saat,
ne mieleeni painan ja talletan korvan taa ;-)
Kiitos, mielipiteesi on minulle arvokas!