November 11, 12 & 13

NOVEMBER 11: SOMETHING YOU WERE TAUGHT

Tää ei ehkä varsinaisesti vastaa täysin siihen mitä tällä otsikolla haettiin, mutta koska mulla on aika tyhjä pää tän suhteen, niin näillä mennään! Oon tällä hetkellä erittäin kiitollinen yhestä tanssisarjasta, mitä ollaan tunneilla jo monta viikkoa treenattu. Nimittäin allekirjottaneelle selvis vasta tän viikon treeneissä, että mennään sillä biisillä muuten joulunäytökseen... oon ilmeisesti onnistunut skippaamaan just sen ainoan tunnin jolla joulunäytöksestä on infottu ja elelly rauhassa aivan pimennossa koko asian kanssa. a) en tienny että edes esiinnytään koko näytöksessä b) ei ollu käsitystäkään, et tätä sarjaa pitäis treenata sillä fiiliksellä et se pitää sit osata kuukauden päästä. Yllättäen oon siis hullun kiitollinen et oon päässy käymään treeneissä ja opettelemaan tuota esitystä! Selvis sitten sekin miks ollaan niin intensiivisesti sitä treenailtu..:--D

NOVEMBER 12: AN OPPORTUNITY

Oon ihan innoissani siitä, et oon menossa Maata Näkyvissä -festareille talkoisiin. (kirjotin ennen festareita mut julkasin vasta tänään, siks faktat vähän pielessä..) Oon kiitollinen, et mulle tarjottiin sitä hommaa, koska olin jo miettinyt etukäteen et jotain töitä ois siel kiva tehdä ja olin jo vähän paineissa et parhaat hommat on viety päältä ja joudun johonkin tylsään lyhytaikasempaan tehtävään. Pääsin nimittäin viel semmoseen hommaan,  että vaikka töitä on paljon ja festareita ehtii näkemään rajotetusti, niin meillä on ihana tilaisuus nähdä kavereita ja muita festarivieraita kun meidän piste on hyvällä paikalla!

NOVEMBER 13: AN ABILITY

Apua. Nyt on paha. Ehkä spontaanius. Oon usein sellanen, et tykkään keksiä kaikkea ihan ex tempore ja lähteä toteuttamaan hulluja ideoita. Tai jos joku kaveri ehdottaa jotain, niin oon usein heti täysillä mukana miettimättä onko idea järkevä vai ei. Tää ominaisuus on siitä kiva, et huomaa päätyvänsä hauskoihin tilanteisiin, eikä niille tilanteille ehdi kertyy liikaa paineita ja odotuksia, koska niiden suunnitteluun on käytetty minimaalinen määrä aikaa jos sitäkään. Yks hassu muisto oli kun kerran saatiin idea keskellä yötä lähteä porukalla kaverin houkuttelemana geokätköilemään, vaikka meistä yhdelläkään tän kaverin lisäks ollut hajuakaan millaista koko kätköily on. Mut se olikin sit huippuhauskaa sompailla pimeissä metsissä, talon perustuksien alla, bensa-asemalla, hylätyillä rakennuksilla ja missä ikinä käytiinkään tuon yön aikana. Kannattaa joskus höllätä vähän ja lähtee aivan spontaanisti toteuttamaan jotain eikä turhaa miettiä kuinka kiire ois ja kuinka paljon on sitä ja tätä vielä tekemättä. Sillon mä en ainakaan ite saa aikaseks lähdettyä yhtään mihinkään jos jään turhaan murehtimaan!