Kadonneita muistikuvia
mieleen palatessa
nostaa kyyneleitä silmän kulmiin
Muistot herää mielessä
lämmöksi iholla,
kuiskauksiksi pimeässä yössä,
paidan tuoksuksi,
yhteisiksi rukouksiksi
Miksi niin tuskallisen tarkoiksi
ja ajalla kullatuiksi?
Kaikki täällä on väliaikaista
Eino Leinon sanoja toistellen
"Elo ihmisen huolineen ja murheineen"
Siihen luotan ja eteenpäin elän
Aikaa huijaten, ajalla itseäni vangiten
Lasken päiviä,
vaikka tiedän sen kulkua hidastavan
Saavan takertumaan olosuhteisiin
Joista en osaa päästää irti
tik tik tik tik myötäpäivään
Ainakin toivon, uskon
- uskottelen
Kyyneleet virtana poskilla
ja kädet pelosta vavisten huudan
Tuu takas
Kuuleeko sen Jumala vai rakas?
Mut tiedän, ettei niin käy vielä
Tyydyn sanomaan,
olemaan,
elämään niin että
Odotan sua
Odotan Sua
ja tulevan maailman elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Raapusta postilaatikkoon kommentti tai kaksi,
saat sillä päiväni iloisemmaksi.
Risuja tai ruusuja valita saat,
ne mieleeni painan ja talletan korvan taa ;-)
Kiitos, mielipiteesi on minulle arvokas!