Mitä kuuluu? Miten menee? Mikä fiilis?
Tuosta on tullut yks vaikeimmista kysymyksistä vastata nyt viimeaikoina. Vastaanko rehellisesti? Missä menee raja kuinka paljon kerron? Läheisimmille ihmisille on luonnollisesti helpompi avautua ja kertoa, mitä oikeesti kuuluu kuin puolitutuille. Mutta pitäiskö puolitutuille sitten valehdella ja sanoa että hyvin pyyhkii, vaikka oikeesti ei meinaa saada edes pientä hymyä revittyä huulille kasvattamaan uskottavuutta..? Onko Suomikin loppujen lopuks sellainen small talk -maa, jossa odotetaan vaan muodollisuuksien nimissä lausuttua "I'm fine, thanks"-kommenttia, kun joku kyselee kuulumisia? En tiedä, enkä sinänsä ota kantaa kumpi parempi, mutta mulle on muodostunut elämääkin suuremmaks ongelmaks tää asia. En vaan yksinkertaisesti tiedä, mitä tuohon pitäis vastata. Kohtalotovereita?
En haluais kuulostaa sääliä kerjäävältä reppanalta, jos avaudun puolitutulle että nyt ei oo elämäni parasta aikaa. Mutta toisaalta tiedän ite, kuinka läpinäkyvää se on, jos vastaa "ihan hyvin" vaikka oikeesti ois ihan palasina. Usein oon sit tyytynyt vastaamaan, että mitäs tässä, ihan ok. Ihan ok?? Aivan sama kun jättäis kysymykseen vastaamatta ollenkaan. Eihän tuo kerro mitään, mitä kuuluu :D usein myös tulee alettua kiertelemään epäsuorasti pidemmän kaavan kautta lörpöttelemällä kaikenmaailman koulussaonkiireitä ja ihanjeeskävineilenmuutensielläjatäällä -juttuja, jotta välttäis vastaamasta suoraan kysymykseen. Mikä tässä kanssakäymisessä on niin vaikeeta. Eikö vois vaan vastata, että hyvin tai huonosti, jos oikeesti menee niin. Teenkö mä vaan kärpäsestä härkäsen taas itelleni? Painiiko kukaan muu oikeesti tällaisten epäoleellisten juttujen kanssa? Pelastakaa joku mut!
Ihan samaa kriisinpoikasta pyörittelen mäkin. On vaan niin vaikeeta jotenki löytää se tasapaino just säälinkerjuun ja huomionkipeyden ja sit taas aitouden välille. Kun ei vaan jotenki osaa elää :D
VastaaPoistaPs. Tää on vaiks kuin kiva blogi! :)
Ihanaa (tai ei oikeestaan ihanaa koska tiedän mitä se on..) tietää et joku muukin oikeesti painii tän ongelman kanssa! Joskus sitä vaan miettii et oisko helpompaa ottaa miehiltä mallia ja sanoa suoraan eikä taas vääntää ongelmaa siitä kuinka pitäis vastata suoraan kysymykseen :D
PoistaVoi kiitos, et usko kuin kovasti lämmitti mieltä! Pitääpä käydä kurkkailemassa myös sun blogia tarkemmin, kun muistan joskus nähneeni sen nimen jossain ja se on jääny mieleen! :)