perjantai 9. tammikuuta 2015

Bengalintiikeriä mä metsästän






Pohjana tuossa vanha kirjan kansi, johon vedetty gessoa kerros päälle, toimii!

Viime viikonloppuna sain itsestäni sen verran irti lomailun keskellä, että lähdin kirpparille katsastamaan myytävän krääsämäärän suhdetta ostokelpoisiin tavaroihin. Siihenkin tarvitsin hieman kannustusta, muuten ei olisi varmasti tullut lähdettyä ellei kaveri olisi ehdottanut. Meidän kirppuiluperinteeksi on alkanut ilmeisesti jo muodostua yksi ostoskori, joka kiertelyn jälkeen on tungettu kukkuralleen täyteen molempien/kaikkien potentiaalisia ostoksia niin, että sanka alkaa jo taipua tavaran (lähinnä vaatteiden!) painosta. Näin kävi tälläkin kertaa, mutta mukaan tarttui lopulta onneksi vain ehkä kolmasosa kaikesta koriin kerääntyneestä. Ps. Lupaan, ettei yhtäkään bengalintiikeri-dvd:tä päätynyt koriimme, vaikka onkin suurta hupia metsästää niitä kirppareilta. Tän päivän saldo oli kaksi. Samasta pöydästä.

Itselläni mukaan tarttui muutama paita, ja extralöytönä akryylimaalit kahdella eurolla!! Ajattelin, että enpä ainakaan paljon häviä, jos en innostukaan maalailusta. Vaikka pitkään epäröinkin, oli hyvä että lopulta ostin nuo, saipahan lomapäivät vähän piristystä! Isältä löytyi kotoa onneks jos minkälaista sivellintä, akvarellikynää, gessoa, palettia jnejne niin pääsin jo kahdella eurolla aika pitkälle kokeiluissani. Olihan tuo kivaa ja rentouttavaa puuhaa, voisin ehdottomasti jatkossakin jotain maalailla! Yllättävän koukuttavaa hommaa myös, onnistuin keskittymään lähes yhtäjaksoisesti tuon harjotustyön tekemiseen melkein seitsemän tuntia! Jälkeenpäin kun miettii niin päivä meni kyllä hujauksessa jatkuva flow-tila päällä, suosittelen kokeilemaan jos haluaa ajatuksia muualle!

torstai 8. tammikuuta 2015

Ollaanko jo perillä?



Nää oli kuin jotain söpöjä eläimiä! Lampaita ehkä? Kirahvilampaita? Kirahvilampaita?!





Rakas Suomen säämme ei näköjään osaa päättää mitä olisi. Näin plussakelipäivänä, jolloin märkiä isoja lumihiutaleita on satanut harmaalta taivaalta koko päivän on hyvä katsella muutaman päivän takaisia rapsakoita pakkaskuvia.

Toisaalta tuossa säässä on pelottavan paljon samaa kuin mun mielialassa. Kylmä, kuuma, masentava, piristävä, ollako vai eikö olla, jäinen, hyinen, lämmin, vaihteleva.

Ruutinittomuus on varmaan laittanut loman kunniaks mun ajatukset sekaisin. Turhuuden tunne on alkanut vallata mun mielen kun päivät on olleet luokkaa netflix, bloggaus, netflix, netflix, kaverit, löhöys, netflix, turha nettisurffailu, netflix.. Kaipaan kai jo arkea takaisin, mutta en jaksaisi ottaa sitä vastuuta. Vastuuta pakoilevana erakkona on vaan niin hyvä olla. Kai? Tiedättekö sen tunteen ennen mitä tahansa esiintymistä, kun pelottaa niin vietävästi mennä tuulta päin, mutta toivoo aivan mielettömästi että se voisi olla jo ohi ja hyvänolon tunne valtais mielen? Siltä musta tuntuu, kun katson eteenpäin tulevaa arkea. Mutta siitä selviytymistä kutsutaan saavutukseksi. Kun ei ole rutiinin rutiinia, sitä velloo vaan tekemättömyyden ihanuudessa, joka muuttuu ajan mittaan turhuuden tunteeksi, saavuttamattomuudeksi.

Tänään mun mielessä kävi ajatus. Mitä jos en uskoisi Jumalaan? Jep. Aikaa kului, ja seuraava merkittävä ajatus, joka iski tajuntaan oli, että mitä jos mun elämä oliskin oikeesti yhtä turhaa kuin mun mieli on koko loppuloman yrittänyt huudella? Mitä jos mun elämä olis merkityksetöntä? Aika karmiva ajatus. Mun mielen valtas ymmärrys siitä, että sehän oikeestaan oli vastaus mun aikasempaan kysymykseen! Millaista mun elämä ois ilman uskoa? Mun elämä olis täysin tarkotuksetonta. En tiedä miten jaksaisin, jos en tietäisi että mun elämällä on joku merkitys. Joku suunta, jota kohti mä oon menossa. Sen tiedostaen on hyvä jatkaa eteenpäin vaikeampien ja turhalta tuntuvienkin aikojen läpi. Niinkuin Immanuel yhdessä lauluistaan toteaa:

Voin huoletta perillä painaa mun pään ja matkasta parhaasta kiittää. 
                                                                                               © Immanuel - Matkalla