Pahvilaatikkorumba. Osoitteenmuutos. Asunnontarkastustilaus. Panikointi. Armoton jynssäys, pölyjen pyyhintä ja tahrojen poisto. Jääkaapin ja pakastimen sulatus. Ahdistus. Tavaroiden lastaus. Avainten palautus. Haikeus. Muutto. Ja kaiken päälle vielä flunssa. Näin paljon mahtuu asioita pieneen opiskelijaboksiin ja pienen opiskelijaboksin (lähes jo entisen) vuokralaisen päähän yhtenä viikonloppuna. Jännittävää, hämmentävää ja samalla niin ihanaa jättää tää vaihe elämässä taakse ja tallettaa se muistoksi tietokoneen kovalevylle sekä omaan pääkoppaan, joka lopulta antaa muistoille kuitenkin epärealistisen kauniin kultasilauksen päälle.
Mutta mitä kaikkea ensimmäinen vuosi oikeasti omillaan on sitten opettanut? No, vaikka ja mitä varmasti, mutta itsekseen sekä kämppiksen kanssa on usein tullut vuoden aikana hymy huulilla pohdiskeltua, että mitä kaikkea hyödyllistä sitä voikaan korkeakoulukeltanokka ja opiskelijakämpän"hengetär" oppia yhdessä vuodessa. Itsenäistymisen lyhyt oppimäärä, here we go!
Olen oppinut..
... karvaasti, että lähikauppa syö kaikki rahat.
... ja pyykkituvan pesukone sukat.
.., että Arki maitojuoma on Lidlin halvinta maitoa.
.., että ovisilmän suojaläppä kannattaa sinitarrata aukiasentoon, jotta asuntoonpyrkijän tarkkailu ovisilmästä sujuisi äänettömämmin.
... kuorimaan porkkanan mahdollisimman nopeasti 45 asteen kulmassa.
... vatkaamaan kerman vaahdoksi ilman vispilää.
.., että Netflixin kuukausimaksu on jostain syystä paljon helpompi perustella itselleen ilmaisen kuukauden jälkeen kuin ennen sitä.
... hampaat irvessä myöntämään sen tosiasian, että jos luentoja/opetusta on vasta iltapäivällä, aikaisin herääminen on lähes mahdottomuus.
... avaamaan kuoharipullon oikeaoppisesti katsomalla videon youtuben ihmeellisestä maailmasta.
... venkuloimaan VR:n lippuja halvemmaksi ostamalla matkat erikseen kaupunkien välillä.
... oman skypepuhelun maksimijaksamiskeston, joka hipoo seitsemän tunnin luokkaa.
.., että skypepuhelun aikana voi myös nukahtaa vastapuolen juttujen mielenkiinnosta riipumatta.
.., että lääkkeiden pakkausselosteesta panikoiminen voi aiheuttaa sivuvaikutusten vastareaktion. (lihasrelaksanteista pakkomielle tanssia keskellä yötä)
... poistamaan helposti tummat tee/kahvirinkulat mukien pohjalta.
.., että roskapussin pohjalle todella kannattaa laittaa sanomalehteä, jos roskapussi on feikki eikä aito.
.., että matka pesutuvalle on henkisesti paljon pidempi kuin fyysisesti.
... pyytämään (samoja) vieraita kymmeniä kertoja opettamaan keittämään kahvia, kun ei itse juo.
... huomaamaan, että yhdeksän kymmenestä, joille mainitsee opiskelualansa kysyy "mikä on toimntaterapeutti?"
... ja vastaamaan siihen tiivistetysti, että toimintaterapeutti on toimintaan mahdollistava asiakaslähtöinen tuuppari.
... huomaamaan hektisen arjen keskellä telkkarin katselukertojen määrän vuoden aikana jäävän yhden käden sormilla laskettavaksi.
... samoin kävelykadun liikkeiden vierailukerrat.
... hyväksymään, että siksi ei myöskään tiedä puoliakaan liikkeistä, joita keskustassa sijaitsee.
... hyödyntämään kämppiksen muuton jälkeen tyhjän huoneen mahtavaa akustiikkaa.
... elämään kuukauden ilman ruokapöytää.
... arvioimaan desimitan puuttuessa ainemääriä ensin laseissa ja lopulta jopa kämmenellä.
... epäilemään jokaisen jääkaapista pois otetun ruokatarvikkeen tuoreutta.
.., että maito muuttaa itsestään väriä valkoisesta läpinäkyväksi, mutta se tarvitsee muutoksen hieman aikaa ja omaa rauhaa.
... kutsumaan vieraita tasaisin väliajoin, sillä se on paras tapa saada kämppä siivottua.
Näiden erityisalojen ekspertiksi olen siis kuluneen vuoden aikana valmistunut, joten hei, jos joku edellä mainituista mietityttää niin meikälle vaan kyssäriä tulemaan niin vastailen kuin niksipirkan uudistettu versio 2.0. Voisin melkein vannoa, että vuosi on opettanut tällä saralla enemmän kuin opiskelu korkeakoulussa omasta alasta, mutta ehkä nämä opiskelijaelämän käytännön opit on vain opittu kovemman kantapään kautta...
Mutta hei! Mua kiinnostais tietysti myös tietää, mitä just sä oot oppinut kantapään kautta tai ilman opiskelijaelämään liittyen, nyt sisäiset niksipirkkanne esiin!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
perjantai 22. toukokuuta 2015
Tää on hyvä just näin
Laitapas siitä hyvän mielen biisi soimaan! :--)
Oppimispäiväkirjat on lopultakin palautettu, viimeinen tentti suoritettu maanantaina ja kaikki muutkin kouluhommat tältä vuodelta purkissa ja purkki laitettu hyllylle kesäksi. Aurinko paistaa, elämä hymyilee vihdoinkin ja oven takana kolkuttelee kesä. Kesä tuo mukanaan mun unelman: TANSSITIIMIN!! (pari kuukautta tanssin treenausta ihanissa maalaismaisemissa!) Ja sitä kautta myös kristillisen kansainvälisen taideleirin, josta oon haaveillut iät ja ajat, mutta aina ajatellut olevani silloin töissä tai liian vanha. Itkettää ilosta. Musta tuntuu, että mua hemmotellaan ihanilla asioilla rankan vuoden jälkeen. Tiesin, että tää kääntyy vielä voitoks, vaikka en uskonutkaan sitä. Ja pian kesän jälkeen P:kin saapuu jo samalle maanosalle mun kanssa. Nyt on mun aikani nojata taaksepäin, vähän höllätä otetta ja ravistella vuoden stressit ja pelot roskikseen. Aika latautua ja rentoutua. Aika nauraa ja aika tanssia.
Toivon, ettei kellekään tullut mun hehkutuksesta ahdistusta eikä ketutuksen hyökyaallot nyt paiskautunut kenenkään kasvoille. Tai edes pisarat. Oli sulla sitten mikä aika tahansa, niin tiedä, että ajat muuttuu. Kato ylöspäin, pidä kiinni ja odota. Ei se aurinkokaan paista aina samaan paikkaan eikä samassa paikassa oo varjo jatkuvasti. Sillon kaikki kuihtuis eikä mikään kasvais. Niin se on meidän elämässäkin. Sen, jos minkä oon saanut kuluneen vuoden aikana oppia.
Oppimispäiväkirjat on lopultakin palautettu, viimeinen tentti suoritettu maanantaina ja kaikki muutkin kouluhommat tältä vuodelta purkissa ja purkki laitettu hyllylle kesäksi. Aurinko paistaa, elämä hymyilee vihdoinkin ja oven takana kolkuttelee kesä. Kesä tuo mukanaan mun unelman: TANSSITIIMIN!! (pari kuukautta tanssin treenausta ihanissa maalaismaisemissa!) Ja sitä kautta myös kristillisen kansainvälisen taideleirin, josta oon haaveillut iät ja ajat, mutta aina ajatellut olevani silloin töissä tai liian vanha. Itkettää ilosta. Musta tuntuu, että mua hemmotellaan ihanilla asioilla rankan vuoden jälkeen. Tiesin, että tää kääntyy vielä voitoks, vaikka en uskonutkaan sitä. Ja pian kesän jälkeen P:kin saapuu jo samalle maanosalle mun kanssa. Nyt on mun aikani nojata taaksepäin, vähän höllätä otetta ja ravistella vuoden stressit ja pelot roskikseen. Aika latautua ja rentoutua. Aika nauraa ja aika tanssia.
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta, --
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua.
Saarn. 3:1,2,4-7
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta, --
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua.
Saarn. 3:1,2,4-7
Toivon, ettei kellekään tullut mun hehkutuksesta ahdistusta eikä ketutuksen hyökyaallot nyt paiskautunut kenenkään kasvoille. Tai edes pisarat. Oli sulla sitten mikä aika tahansa, niin tiedä, että ajat muuttuu. Kato ylöspäin, pidä kiinni ja odota. Ei se aurinkokaan paista aina samaan paikkaan eikä samassa paikassa oo varjo jatkuvasti. Sillon kaikki kuihtuis eikä mikään kasvais. Niin se on meidän elämässäkin. Sen, jos minkä oon saanut kuluneen vuoden aikana oppia.
"Tänään mä hymyilen, mul on kaikki mitä tartten."
Tää Hyvä on Näin / Gfm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
