tiistai 14. lokakuuta 2014



Kadonneita muistikuvia
mieleen palatessa 
nostaa kyyneleitä silmän kulmiin
Muistot herää mielessä 
lämmöksi iholla, 
kuiskauksiksi pimeässä yössä, 
paidan tuoksuksi, 
yhteisiksi rukouksiksi
Miksi niin tuskallisen tarkoiksi
ja ajalla kullatuiksi?





Kaikki täällä on väliaikaista
Eino Leinon sanoja toistellen
"Elo ihmisen huolineen ja murheineen"

Siihen luotan ja eteenpäin elän
Aikaa huijaten, ajalla itseäni vangiten
Lasken päiviä, 
vaikka tiedän sen kulkua hidastavan
Saavan takertumaan olosuhteisiin
Joista en osaa päästää irti 
tik tik tik tik myötäpäivään 
Ainakin toivon, uskon 
- uskottelen








Kyyneleet virtana poskilla 
ja kädet pelosta vavisten huudan
Tuu takas

Kuuleeko sen Jumala vai rakas?


Mut tiedän, ettei niin käy vielä
Tyydyn sanomaan, 
olemaan, 
elämään niin että
Odotan sua







Odotan Sua



ja tulevan maailman elämää

perjantai 3. lokakuuta 2014

Vaihtoehtoinen torstaiyö

Hellouu ihmiset! Ensiksi pyydän anteeks mun päivittämättömyyttäni, mutta yritän ottaa sen myös positiivisesti: ainakin se kertoo nimitäin siitä et mun aika on kulunut sen verran reippaalla tahdilla etten ole tännekään ehtinyt itsestäni mitään ilmaista. Toisekseen kaipasin myös vähän jotain piristävämpää postattavaa, kuin pelkkää "munelämäonihanhirveetä"-vuodatusta, mitä mun päivät on kyllä kieltämättä ollut täynnä. Nyt kuitenkin bongasin ainakin yhden mun päivääni piristävän (toisaalta myös ei-niin-piristävän tän päivän taisteluväsymyksestä päätellen.....) hetken mun elämästä!

Eli homman nimi on appro. Tai oikeestaan approaktio. Te tiedätte sen opiskelijahitin, että kierretään yheltä kadulta tyyliin kaikki baarit läpi ja kerätään leimoja passiin..? Jees mut me sit päätettiin toisilleen tuttujen ja myös tuntemattomien kristittyjen opiskelijoiden kesken ottaa vähän toisenlainen lähestymistapa tähän tapahtumaan! Haluttiin ilahduttaa ihmisiä ja parantaa mahdollisesti myös seuraavan päivän fiiliksiä jakamalla tapahtumaan osallistujille vettä kadulla :) Ja täytyy kyllä sanoa, että oli ehdottoman huippu ja koukuttava kokemus! Kuinka iloseks siitä ite tuleekaan kun näkee ihmisten iloisesti yllättyneet ilmeet niiden saadessa kupposen ilmaista vettä käteen, kun baarissa siitä joutuu maksamaan eikä sitä biletohinassa tule aina muutenkaan mietittyä, puhumattakaan niistä katseista ja kommenteista, joita meidän kadulle linnoittautuminen vesipöniköiden, jätesäkkien ja tunnelmanluontitanssien kanssa aiheutti. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti ja poikkipuoleiset kommentit onkin livahtanut jo aikoja sitten niin toisesta kuin esimmäisestäkin korvasta ulos ja päällimmäiseksi onkin jäänyt mieleen vaan ihmisten positiivinen asenne, hauskat keskustelut ja ennen kaikkea kiitollisuus! Suosittelen joskus kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa, ainakin meillä oli aivan huippuhauska porukka ja hyvä meininki, vaikka seistiinkin muutama tunti ulkosalla viime yönä! Niin ja etten veisi tästä kunniaa itsellemme, niin idea approaktiostahan on ainakin täällä Jyväskylässä syntynyt jo seitsemän vuotta sitten, kun jotkut viisaat meni lyömään päänsä yhteen! Vinkkinä vielä, että konkareilta kuulin viime yön tunnelmien olevan hyvin samankaltaisia kuin aikaisempienkin vuosien, uskon siis että tälle on kysyntää vielä jatkossakin :)

täs mä ja meijän huipputiimi! (loput ihanat puuttuu)